torstai 19. joulukuuta 2013

Pienet tuloerot, suopea säätykierto


Bloggeri Jukka Aakula oli löytänyt yllä olevan kaavion täältä. Siinä vertaillaan eri läntisten maiden tuloeroja niiden säätykierron mahdollisuuksiin. Vasemmalla alhaalla ovat pienimmät tuloerot ja surimmat mahdollisuudet säätykiertoon, oikealla ylhäällä taas suurimmat tuloerot ja ja yhteiskunnan jähmein luokkarakenne.

Näkymä on hyvin saman kaltainen kuin vaikkapa PISA- tai korruptiotutkimuksissa. Pohjoismaissa on pienimmät tuloerot, ja suurin mahdollisuus säätykiertoon, eli yhteiskunnan alemmpiin luokkiin syntyneiden ylöspäin nousemiseen. Joku amerikkalainen kolumnisti kirjoittikin häijysti, että jos siellä tavoittelee "amerikkalaista unelmaa", kannattaa ensin tulla Pohjolaan.

Suomessa, Tanskassa ja Norjassa yhteiskunta hyödyntää parhaiten koko väestönsä suorituskyky- ja intelligenssivarantoja. Yhdysvallat, Englanti ja Italia taas jättävät käyttämättä suurta osaa mahdollisuuksistaan, ja niissä myös vallitsee jyrkin luokkajako. 

Säätykierron kannalta keskikastiin kuuluvat sellaiset taloudellisesti vahvat maat kuin Saksa, Japani, Kanada, Uusi Seelanti ja Australia. Myös tasa-arvoinen Ruotsi sijaitsee yllättäen niiden joukossa. Tässä tulee miettineeksi, mikä on maahanmuuton ja etnisten ongelmien osuus asiassa. Saksa näyttäisi vauraana ja järjestyneenä maana olevan suuresta turkkilaisväestöstään huolimatta jotenkin kunnossa, mutta Ranska, Englanti ja USA ovat tunnetusti erittäin suurissa vaikeuksissa etnisen kirjavuutensa kanssa, ja Italia samoin, osittain myös omalähtöisistä syistä (sehän on jo maantieteellisestikin kahtia jakautunut). 

Englanti, Ranska ja luullakseni myös Japani ovat perinteisiä jähmeitä luokkayhteiskuntia, ja niissä myös vauraus jakautuu erittäin epätasaisesti. On kovin selvää, että niillä kuten myös USA:lla ja Italialla on edessään suuria yhteiskunnallisia vaikeuksia, jotka vaikuttavat Euroopan ja maailmankin talouteen kohtalokkaan paljon.

Onko olemassa jonkinlaista tasapainotilannetta, jossa yleinen vauraus, tuloerot, yhteiskunnan stabiilius ja väestöpotentiaalin hyödyntäminen olisivat keskiarvoltaan optimaalisia? En ole siitä ollenkaan varma, joten toivotan amerikkalaiskolumnistin tavoin onneaan etsiville: tulkaa siis Suomeen, Tanskaan tai Norjaan! Täällä on mukavinta, turvallisinta ja leppoisinta elää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti