Oliko vanha maailma mustavalkoinen? Kotini väridioja 1938

 Hyvin nuori ystäväni kertoi, että kuvitellessaan maailmaa ja elämää 50 vuotta sitten, hän näkee sen aina mustavalkoisena ja harmaasävyisenä. Hän hämmästyi kovin, kun kerroin että katson omaa lapsuuttani 1930-luvulla väreissä. Isäni alkoi kuvaamaan väridioja vuonna 1938, ja jatkoi sellaisten kanssa vuosikausia.

Pakko minun toki oli myöntää, että televisiota aloin katsoa väreissä vasta Münchenin olympialaisten aikaan 51 vuotta sitten. 

Tässä on isäni Niilo Rydmanin ja äitini Elsin väridioja vuodelta 1938. Minä olen runsaan puolitoista vuotta vanha itse.

Väridiat ovat fyysisiä esineitä. Sen vuoksi aika on muuttanut värejä, mutta niistä saa harrastelijakin säädellyksi kuta kuinkin luontevia yhä. Tässä marjanperkaustilanteessa puhuttiin luultavasti ruotsia, ja näin sain lahjaksi kaksi kieltä.

Mutta tämä menneisyyden näkeminen harmaasävyisenä on muutakin kuin teknisen kehityksen seurausta. Se on mitä vertauskuvallisinta ajattelua. Se sisältää käsityksen siitä, että entisinä aikoina elämä oli kovin kehittymätöntä ja alkeellista. Tästäpä on sitten somaa loputtomiin väitellä.              

Naispuoliset katsojat saattavat kiinnittää huomiota ihmisten vaatetukseen. Minun silmäni ei pysty erottamaan tällaisia yksityiskohtia, naisten vaatetuksessahan on mitä omituisimpia yksityiskohtia tänään tai sata vuotta sitten. Tiedän toki, että vaatteita nykyään valmistetaan jossain määrin käytännöllisemmistä aineksista kuin lapsuuteni aikana. Mutta tässä äitini kutoo jotakin, ja tässä asiassa nykyiset naiset ovat täsmälleen nykyisten kaltaisia. Ja tuskin lankakaan tässä kuvassa on olennaisesti huonompaa kuin nyt.

Alla olevassa kuvassa on minua vajaan vuoden vanhempi pikkuserkkuni Annu, joka juuri tänä päivänä on jo täyttänyt 88 vuotta. Hänelle onnittelut! Tässä suhteessa on myönnettävä, että nykyaika on sadan vuoden takaista parempi. Ihmisten elinikä on Suomessa pidentynyt. 

Elintaso oli 1938 vahvassa nousussa. Mikäli runsaan vuoden päästä alkava maailmansota ei olisi keskeyttänyt kehitystä, olisimme kymmenen vuoden päästä olleet samoissa oloissa kuin nyt 1960-luvun lopussa. Oletettavasti keskimääräinen vauraus olisi myös kiihdyttänyt muita yhteiskunnallisia edistysaskeleita ja vapauksia. Ei 85 vuoden takainen maailma sittenkään ollut toivottoman kaukainen nykyiseen verrattuna. Ja eräitä yksityiskohtia siitä vanhasta saattaisimme jopa kaivata.