Olen nähnyt Ifigeneian omin silmin. Se tapahtui useita kertoja 1990-luvun puolivälissä Valkeakosken kaduilla. Hän ei kylläkään huomannut minua, sillä vanha neiti käveli lyhyillä jaloillaan suoraan eteen päin, sokeana, mitään haistamatta, sivuilleen vilkuilematta.
Hän oli nimittäin koira, kaiketi kaupungin vanhin, ja oli jo reippaasti äänestysiässä.
Mutta minulle Ifigeneia on enemmän. Hän oli yksi antiikin tarujen neidoista - Agamemnonin ja Klytaimnestran onneton tytär, joka uhrattiin Aulis-mimisellä paikalla suotuisan tuulen saamiseksi Troiaan menevälle kreikkalaislaivastolle?
Ifigeneia tuotiin kotoaan sillä varjolla, että hänet naitettaisiin sankari Akhilleukselle, mutta edessä olikin uhrialttari. Aiheesta kirjoitti Euripides näytelmän, ja paljon myöhemmin kirjoitti Gluck kauniin oopperan nimeltä Ifigeneia Auliissa.
Mutta ei hätää, neitsytjumalatar Artemis - koko sotkun käynnistäjä - pelasti tytön viime hetkellä. Uhriveri olikin hirven, ja Ifigeneia rahdattiin meren taakse Tauris-nimiselle paikkakunnalle - jonka me nyt tunnemme nimellä Krim. Siitäkin on Euripides kirjoittanut näytelmän.
Artemis pelastaa Ifigeneian. Ny Carlsberg Glyptotek
Monimutkaisten intrigien seurauksena Ifigeneia ja hänen veljensä Orestes siirtyi uuteen suojapaikkaan, joka sijaitsi Italiassa. Artemis - joka nyt käytti roomalaistettua nimeä Diana - sijoitti hänet Albano-vuorten Aricciaan, eräälle niistä Italian seuduista, joissa muinaisuus hurjimmalla ja mystisimmällä tavalla on vieläkin läsnä.
Jokainen joka on nähnyt pienen Nemi-järven Rooman kaakkoispuolella, vanhan tulivuorenkraaterin paikalla, kulkenut sen jyrkillä rinteillä, katsonut sata- ja tuhatvuotisia rakennuksia, ja kolunnut ikivanhaa Dianan lehtoa roomalaisine jäännöksineen, tietää kyllä mistä on kysymys.
Nemi (sanotaan suomeksi "Neemi") on siis kraaterijärvi Albanovuorilla, Roomasta noin puolisen tuntia paikallisjunalla kaakkoon päin. Alueen isompi järvi on nimeltään Albano.
Turisteja viedään usein busseilla Albanovuorten ihaniin ikivanhoihin pikkukaupunkeihin. Nemi-järven kraaterissa on vain Nemi-niminen kylä, eikä sinne oikein mahdu - sanoisinko: onneksi - turisteja eikä bussejakaan.
Tämä muinainen ja säästynyt seutu onkin sitten vähän tavallisesta poikkeava koko Italiassa.
Paikan nimi oli 'Nemus Dianae', "Dianan lehto", ja lähin kaupunki Aricia, nykyisin Ariccia. Kaupungista johti tie sekä lehtoon että Monte Cavon huipulle. Siellä sijaitsi muinaisten latiumilaisten yhteinen Jupiterin temppeli, jonka roomalaiset sitten "siirsivät" Capitoliumille.
Yli kahden tuhannen vuoden takaiset roomalaiset kunnioittivat syvästi tätä Dianan lehtoa, joka jäi konsuli Appiuksen tien vasemmalle puolen. Tämä Via Appia johti Roomasta melkein viivasuorasti kaakkoon aina Napolinniemen tienoille saakka. Jos eteen tuli vuori, se ylitettiin sillalla. Jos laakso, sama juttu, kuten Ariccian lähellä.
Via Appia teki vain muutaman mutkan. Yksi oli lähellä Roomaa, ja siinä sijaitsi 300 e.Kr. eläneitten roomalaisten mielestä aivan erityisen vanha pyhä paikka, joka kunnioittaen kierrettiin. Ja toinen taas sijaitsi Ariccian kohdalla.
Itse asiassa muutkin koko esiroomalaisen historian keskeiset muinaiset paikat ovat tässä ihan lähellä. Latiumilaiset pitivät kuten sanottu nykyistä Monte Cavoa pyhänä vuorena. Heidän edellinen pääkaupunkinsakin, Alba, sijaitsi "Valkoisen vuoren" rinteellä, samassa paikassa jossa paavit viime vuosisatoina ovat viettäneet pekkas-vapaitaan.
Lähistöllä sijaitsevat myös Laviniumin muinaiskaupungin ja pyhäkköjen rauniot; tarun mukaanhan tuon kaupungin perusti itse kantaisä Aeneas.
Nemi-järvi saattoi silloin tällöin tulvia yli asutuksen rajojen. Sen vuoksi etruski-insinöörit jo 2500 vuotta sitten rakensivat vuoren läpi 'emissaarin' eli ylijuoksutunnelin, joka tänäkin päivänä on ehjä ja toimiva.
Tätä emissaaria käytettiin 1930-luvulla hyödyksi, kun päätettiin pelastaa Nemi- järven pohjassa maanneet keisari Caligulan aikaiset juhlalaivat. Koska niitä ei sen aikaisen tekniikan avulla muuten olisi voinut pelastaa, Nemi-järvi tyhjennettiin vanhaa emissaaria myöten, ja muinaiset lotjat kaikkine aarteineen hinattiin rantaan.
 |
| Isompi laivoista 1930 |
Ne olivat varsin hyvässä kunnossa, joten niiden ympärille rakennettiin museo. Yksityiset esineet vietiin Roomaan.
Museo sijaitsee edelleen samassa paikassa Nemin rannalla - mutta se on lähes tyhjä ja suljettu. Viime sodan lopulla näet perääntyvät saksalaiset polttivat kaiken palavan, ja siinä ohessa myös roomalaiset laivat...
Nelisen kymmentä vuotta sitten sain luvan käydä museossa silloin 6-vuotiaan poikani kanssa. Muinaisroomalaisia jäänteitä yhdessä tutkineina otimme tulitikkulaatikkoon puunpalasen, joka saattoi olla roomalaislaivasta peräisin.
Ikivanha (ainakin hyvin vanha) puunpalanen oli tikkuaskissa pitkään, maalarinteipillä suojattuna, kunnes muuan perussiivous vei koko muinaisaskin kaatopaikalle.
Sic transit. Mikään ei kestä. Turhuuksien turhuus. Jumalten oikut ja vallanpitäjien julmuus sen sijaan pysyvät. Ja mitä Ifigeneiaan tulee, hän oli vain osanen siitä ikuisesta ketjusta, jonka nimi on "miten käy tytölle sodassa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti