Otin tässä iltapillerin, ja vilkaisin pakkausta. Minua huvitti. Isävainajani ja monet tuttavanikin saattaisivat tästä järkyttyä. Olen irrottanut pillerin mistä sattuu, missä kohdassa peukalo milloinkin sattui olemaan. Mutta eihän näin saa tehdä! Pillerit on otettava järjestyksessä! Ja kaikki muukin tässä elämässä on tehtävä oikeassa järjestyksessä, ja kunnollisesti! Muuten ei kunnian kukko laula, eikä taivaaseenpääsystä ole varmuutta.
Kunnianarvoisa isäni oli kunnon kamreeri. Hänen tilinsä olivat aina tarkoin laskettuja, summat täsmäsivät, ja paperit olivat järjestyksessä. Hän tiesi miten asioita pitää tehdä. Kun luin yliopiston tenttejä, tein sen usein sängyssä. Ei tällä tavalla opiskella, hän kauhistui, tenttiä luetaan pöydän ääressä ja selkä suorassa. Ska man plugga, så ska man minnsann plugga!
Mutta jo lapsena havaitsin, että maailmassa ei juuri ole asioita joita ei voisi tehdä lukemattomilla erilaisilla tavoilla. Myöhemmin huomasin, että laskutikkuinsinööri ilmoitti että 2 + 2 on noin neljä. Tällä tarkkuudella on tehty tänäkin päivänä pystyssä pysyneitä terässiltoja. Ja myöhemmin totesin, että fraktaalimatematiikassa eivät riitä kaksi tai kolme ulottuvuutta, vaan ulottuvuuksia voi olla esimerkiksi 2,75. Kaiken lisäksi loogikot ovat kiinnostuneita sumeasta logiikasta, jossa ei riitä että jokin on 0 tai 1, tosi tai epätosi.
Nyt pitkän elämäni lopuilla olen huomannut, että sen kulkua on ohjaillut mitä suurimmassa määrin improvisointi. Jos olisin tosijärjestyksen ystävä, olisin varmasti tiennyt miten saisin menestystä ja vaikutusvaltaa. Jos olisin maalari, ja huomaisin että latomaalaukset tekevät hyvin kauppansa, olisin lopun ikäni tehnyt latomaalauksia. Olisin Se Latomaalari - ja minulla olisi helkkarin tylsää.
Aina kun jouduin tekemään jotain aivan uutta, en ryhtynyt tekemään suuria suunnitelmia, enkä yösydännä joutunut tuskailemaan tulevaisuutta. Tiesin, että tarkat suunnitelmat harvoin toteutuvat niin kuin oli ajateltu, ja että aina voi tulla jotain yllättävää. Olin yleensä siis lähinnä utelias, ja mietin että saas kattoo ny. Yleensä kaikesta selvittiin suhtkoht kuivin jaloin.
Tällä huikentelevaisella tavalla tästä elämästä on selvitty ehkä vähän helpommalla tavalla. Joitakin turhia murheita on ehkä vältetty. Ja kun vielä on tajunnut, että sellaisista asioista on turhanaikaista tuskailla joihin itse ei voi vaikuttaa, jää voimia tehdä jotain niille asioille jotka ovat oikeasti valinnaisia.
Siispä yhä otan pillerin mistä kohdasta satun. Minulla on silmät päässä, ja näen kyllä montako on jäljellä. Älkää huolehtiko, ja relatkaa itsekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti