Maj-Lis Stenman, sittemmin Maja Rydman, lopuksi Maj-Lis von Wachenfeldt (1911 Helsinki - 1948 Pariisi) eli vaiherikasta elämää taidekauppias-isänsä avustajana ja kirjoittajana. Sota-ajan tapahtumat vaikuttivat siihen monin tavoin ratkaisevasti. Epätoivoinen rakastuminen brittikirjailijaan, ja merkittävä osallistuminen Helene Schjerfbeckin viimeisten vuosien elämään vaikuttivat Majaan syvästi. Monet merkit viittaavat levottomuuteen, jopa henkiseen tasapainottomuuteen. Siihen liittyy myös lyhyt pika-avioliitto Atos Wirtasen kanssa.
Nyt, 1943 alkoi Majan elämän viimeinen vaihe. Hän muutti lopullisesti isänsä luo Ruotsiin, ja solmi Tukholman suomalaisessa kirkossa kolmannen avioliittonsa saman vuoden joulukuussa neljä vuotta vanhemman Thorolf von Wachenfeldtin (1907-78) kanssa. Tämä vanhaan saksalaisperäiseen aatelissukuun kuulunut kartografi ja lentäjä oli ilmeisesti ollut talvisodan aikana Suomessa, ja tehnyt tiedustelu- ja kartoituslentoja (http://surfcity.kund.dalnet.se/swedish_aviators/sweden_wachenfeld.htm).
Minulle on jäänyt täysin epäselväksi missä ja miten Maja oli kolmanteen aviomieheensä tutustunut, samoinkuin se mikä tämän suhde Stenmanin galleriaan oli. 'Stenmans dotter' -galleria Esplanadilla siirtyi kuitenkin viimeistään tuolloin Gösta Stenmanin gallerian yhteyteen Tukholman Storgatanille, ja se keskittyi pääosin moderniin taiteeseen, kun isän päägalleria alkoi pitäytyä vanhemmassa ja taloudellisesti ehkä turvallisemmassa taiteessa.
Maja osallistui kirjoittajana joidenkin taidekirjojen julkaisuihin. Vuonna 1945 hän kirjoitti esipuheen ja elämäkerran Honoré Daumier -kirjaan, ja samana vuonna johdannon Tyko Sallisen nuoruutta esittelevään teokseen. Ja 1946 tuli aika kirjoittaa johdanto Helene Schjerfbeck In Memoriam -julkaisuun. Kahdessa ensimmäisessä kirjoittajanimenä on yhä Maja Rydman, viimeisessä Maja Rydman - von Wachenfeldt. Majan galleriatoimista minulla ei ole mitään tietoja. Gösta Stenman oli näinä vuosina useasti sairaalahoidossa, ja galleriakin oli ajoittain suljettu - mutta mitä teki Maja? En tiedä.
Stenmanin arkiston penkomiseen minulla ei ole mahdollisuutta - ehkä sieltä löytyisi jotakin. Sekä Eino Krohnin Stenman-kirjassa (WSOY 1970) että Camilla Hjelmin Stenman-väitöskirjassa (2009) Maja jää johdonmukaisesti varjoihin. Näyttäisi siltä että hänen viimeisen vuotensa elämäntapahtumat ovat aiheuttaneet syvän haavan sukupiirissä. Samaan viittaavat ne nimettömät puhelinsoitot vuonna 2004, ensimmäisen Maja-kirjoitukseni jälkeen, joissa tivattiin mistä olen saanut luvan kirjoittaa Majasta.
Maaliskuussa 1947 Gösta Stenman avasi galleriansa viimeisen näyttelyn, jonka esittelylehden johdannossa arveli jättävänsä taidekaupan nuorempiin käsiin, eli Majalle, jonka avustajaksi ensimmäisenä mainitaan - Eric Rydman! Ilmeisesti Majan ja Ericin välit eivät olleet katkenneet, ja mies oli tullut Ruotsiin häntä avustamaan.
Maaliskuun 19. päivänä 1947 tapahtui kauan pelätty katastrofi. Sairaalloinen Gösta Stenman kuoli vain 59 vuoden ikäisenä. Neljä päivää myöhemmin Maja synnytti pojan. Voimme vain kuvitella, miten Maja näki tilanteen ja elämänsä. Mutta tästä eteenpäin olemme vain toisen käden epävarmojen tietojen varassa, nimittäin Mr. Bramwellin.
Kävi näet niin, että brittiläinen kirjailija James Bramwell oli sodan päätyttyä palannut 1946 Suomeen, ja alkanut luennoida Åbo akademissa ja Turun yliopistossa. Hän kertoo muistelmissaan The Unfinished Man ottaneensa yhteyttä Majaan sillä seurauksella että tämän intohimoinen rakkaus oli jälleen syttynyt liekkeihin. Bramwell väittää, että Majan sieluntila oli hyvin tasapainoton, ja että he viettivät kesällä aikaa kahdestaan Taalainmaalla, ja lähtivät loppuvuodesta Pariisiin.
Mikäli tämä pitää paikkansa, Majan on täytynyt jättää pieni lapsensa suvun haltuun, ja katkaista muutenkin välinsä sukuihin ja isännättömäksi jääneeseen galleriaan. "Shame and Scandal in Family" olisi näin tehnyt Majasta ja hänen muistostaan tuskallisen ja vaiettavan. Se selittäisi toki hyvin hänen syrjäyttämisensä kiistämättömän merkitsevästä sivuroolista Stenmanien historiassa.
Bramwellin mukaan Maja oli täysin riippuvainen lääkeaineista, ja niiden liikakäyttöön hän Pariisissa kuolikin tammikuun 15. päivänä 1948. Bramwellia kuulusteltiin murhasta epäiltynä, mutta hänet vapautettiin todisteiden puuttuessa. Bramwell palasi Suomeen, ja toimi Helsingin yliopiston englanninkielen lehtorina elokuusta 1948 toukokuuhun 1952. Mainittakoon että Bramwell oli 1. avioliitossaan 1939-48, ja toisessa vuodesta 1948. Molemmista syntyi lapsi.
Bramwell oli kirjassaan kirjoitellut niitä ja näitä Majasta, ja keksinyt hänelle mitä ihmeellisimpiä elämänvaiheita, mm. kulissiavioliiton eestiläispakolaisen kanssa. Eräässä hänen salapoliisiromaanissaan tapahtuu Pariisissa juuri samantapainen kuolema, jossa rakastaja oli syypää naisen menehtymiseen. Potiko Bramwell syyllisyyttä? Ainakin hänellä oli kohtalokas osuus Majan tragediassa.
Maj-Lis Stenmanin, Maja Rydmanin, Maja v. Wachenfeldtin tragedialla oli vielä masentava jälkinäytös, jonka tiedot perustuvat taas asiakirjoihin. Pariiin poliisin lausunnon mukaan Majan asunnosta 18, rue Drouot löytyi Isofein-nimistä unilääkettä, ja poliisin mukaan kuolema johtui lääkkeen yliannostuksesta ja oli ilmeisesti itsemurha. Poliisi luovutti Ruotsin konsulaatille Majan passin ja löytyneet 17000 frangia. Leskirouva Bertha Stenman lensi heti tiedon saatuaan Pariisiin. Ruumis kuljetettiin Roueniin, josta se lähti 16.2.48 Tor-nimisellä höyrylaivalla Ruotsiin. Arkun mukana ei kuitenkaan ollut tarpeellisia kuolinsyytodistuksia, eikä Majan ruumista voitu tuhkata. Ruotsin ulkoministeriön vimmattujen patistelujen jälkeen ne saapuivat huhtikuun lopulla. Maja tuhkattiin pian tämän jälkeen, ja laskettiin isänsä viereen.
Hautaustoimiston lasku Ranskassa oli 73343 frangia, jota se peri Ruotsin konsulaatilta, joka puolestaan patisti ulkoministeriötä. Vasta 1.3.49 UM voi ilmoittaa, että rouva Stenman oli maksanut laskun.
Koko kertomus Majasta oli näin kääntynyt syväksi tragediaksi kaikille osapuolille. Mutta tragedian liikkeellepanija, seikkaileva tarinakirjailija välillä hämäävine teksteineen panee minut kuitenkin hartaasti toivomaan, että Majan todellinen elämäkerta vielä joskus saadaan uskottavasti kerrotuksi. Sen tämä kiehtova nainen todella ansaitsisi, kaikesta tuskaisesta elämäntarinastaan huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti