 |
| Gösta Stenman ja Bertha Andersson vastanaineina. |
 |
| Bertha tyttärineen. Maja on tässä n. 15-vuotias. |
sijaitsi Stenmanin taidepalatsi. Aluksi talossa
oli venäläinen poikakoulu, ja sittemmin myös
Uuden Suomen toimitus.
Tukholman Storgatan 10 oli Stenmanin Ruotsin päämaja
ja asunto. Samassa talossa toimi sitten joitakin vuosia myös
Majan "Stenmans dotter" -galleria.
Mr. Bramwell, tämän kertomuksen hämmentäjä ja eräitten tapahtumien ainoa, hiukan arveluttava lähde, tuli Suomeen liian myöhään osallistuakseen talvisotaan, mutta sai työpaikan Turun yliopistosta apulaisopettajana syksyllä 1940 ja keväällä 1941.
Samoissa töissä hän oli myös Åbo akademissa. Vastoin kertomuksiaan hän palasi Englantiin sotilastehtäviin. Sodan loputtua Bramwell palasi marraskuussa -46 Turkuun opettamaan, ja oli kesän -47 vapaana. Antoiko hän opetusta Turussa syksyllä -47? Entä Pariisin-matka Majan kanssa? Lehtoriksi Helsingin yliopistoon hänet valittiin elokuusta -48 Majan kuoleman jälkeen. Hän erosi 1. vaimostaan virallisesti -48, ja solmi avioliiton samana vuonna Joan Rossellin kanssa. Tämä avioliitto arvatenkin purkautui 1952, jolloin Bramwell jätti Helsingin ja siirtyi vapaaksi kirjailijaksi Ranskaan.
Ensimmäisen vaimonsa kanssa hänellä oli kaksi lasta, syntyneet 1939 ja 1945. Myös Bramwell siis jätti pienen lapsensa kotiin.
Kaukaa Bramwellin ei tarvinnut hakea toista vaimoaan, sillä hänkin työskenteli Helsingissä. Pari arvatenkin erosi Bramwellin lähdön jälkeen -52. Seuraavana vuonna vaimo jätti Helsingin, ja muutti ilmeisesti pian sen jälkeen Yhdysvaltoihin.
Ajankohdat sopivat melko hyvin Bramwellin kertomuksen kanssa yhteen. Kun selviää opettiko tämä Turussa syksyllä, ja kuinka pitkään, vuoden 1947 loppupuolen tapahtumat voivat saada uskottavan selvityksen, ja Bramwellin voi katsoa kertoneen riittävän todennäköisen tarinan.
Valokuvat ovat Eino Krohnin Stenman-kirjasta, josta niiden tekijätiedot puuttuvat. Tekstikuvat ovat Helsingin yliopiston henkilökuntamatrikkelista.
Kiitos unohdetun runoilijan kertomuksesta, ja muistakin merkinnöistä, olen lukenut niitä mielelläni (tämän hulluuden keskellä). Maja Rydmanin vaiheita lukiessa mieleeni tuli Johan Lahdenperän teos Maailman juoni - Tekojen tarkoittamattomat seuraukset. Ehkä se on kaiken taustalla - seksuaalivietti. "Väestönkasvu on maapallon hirviö." No, voimme olla huolettomia sen suhteen - luonto hoitaa alun sekä lopun ja kaiken siltä väliltä. Se arvottaa tai on arvottamatta, mutta kriteerit poikkeavat ihmisen kriteereistä, vaikka ihminen onkin maailmankaikkeus, kuten muuten jaguaarikin.
VastaaPoista