tiistai 21. maaliskuuta 2023

Taivaankorkeuden kaupunki





Taivaankorkeuden kaupunki


Vesi virtaa, virtaa Kaislojen maalta
Mehiläisten maahan, vesi vuoksena levittää 

mustan muhevan mullan kymen nälkäisille rannoille.


Syntyy punaisena päivän kehrä, nousee,
helottaa, herättää uinuvan maan.

Herää Haukka, lentää,

taivaan rantoja lentää, sen Silmä tarkkaa, 

tarkkaa, kaiken näkee.


Syntyy maasta kuoriainen, tyhjästä syntyy,
taivaan tulesta, tuulen hengestä syntyy,

ei väsy, ahertaa herkeämättä kuusin jaloin.

Katso ahertajaa, katso elämääsi!


                      - * -



Tulee Päivän Poika, auringosta syntynyt, näkee:


Tämän virran rantamalle, tämän vuoren, 

varjoa tuovan, kainalossa kohta kasvaa 

taivaan alle uusi pyhä asuinsija,

päivän Kehrän, taivaan Haukan, eläväisen Kuoriaisen

kunniaksi kohotettu. Nousevat seinät,

pylväinä kohoavat kaislat ja liljat,

kulta ja hopea säihkyvät, kukkaset aukeavat

seinillä, kuvastuvat altaitten vesiin, 

hyönteiset imevät seinäkuvain mettä.


Ahkerat puurtajat kalkuttavat, kääntävät maata,

leipurit vaivaavat, hiilloksilla liha kypsyy,

mittaajat mittaavat, kantotuoleissa mestarit

ohjaavat töitä, kankaantekijät, pellavan loukuttajat

kokoavat vaatteita, purjeita veneitten soljua vesillä,

lastin ja lastin toisensa perästä maihin tuoda.


Palatsin kauniit naiset halleissa tuoksuin ja värein

kilpailevat, niin ratsut ja valjakot kultaisin heloin.

Soturit jousia jännittävät, alttareille papit joukoittain

uhreja latovat, ruokaa, juomaa, teuraita - miettivät 

jumalten mieltä. Uhrien runsautta mittaavat taivaat,

alemmat jumalat kateina anteja katsoo…


Riittääkö nyt, joko tarpeeksi saivat,

vastaako taivas, armoton Silmä

katsooko nyt Pojan raatavan kyllin?


                    - * -





Autio erämaa. Kuollut maa.
 
Murskattu tiili, ruukusta palanen,
kasvoista sirpale, tuhansien vuosien 
unohdus, hävitys, tuho ja viha.

Kauneus on kuvitelma, haihtuva uni.
Kuolleita jumalat, menneitä kansat,
aika ei armahda, muista, ei piittaa.

Aamuisin kuitenkin aurinko nousee,
herättää maan - ja Haukan ja Kheprin.
Unelmoiko vielä - jossakin - joku?


 




3 kommenttia:

  1. "Kauneus on kuvitelma, haihtuva uni.
    Kuolleita jumalat, menneitä kansat,
    aika ei armahda, muista, ei piittaa."

    - hienosti sanottu. kuten muukin blogi. Mutta harmittaa, etten itse keksinyt. Haluaisin hautakiveeni yhtä osuvan värssyn.

    ITC-ukkeli

    VastaaPoista
  2. Vuosia olen opiskellut muinaista Egyptiä ja sen kirjoitusta. Olen ihaillut sen taidetta, ja ihmetellyt sen monituhantista historiaa. Mitään varsinaista hyötyä tästä ei minulle ole, pelkkää yksinäistä iloa ja leikkiä. Ja kohta on selvää, että kuplani puhkeaa, ja kaikki katoaa. Niinkuin maailmassa muutenkin käy. Muinaisista kulttuureista jää vain siruja, joita jotkut yrittävät yhdistää toisiinsa. Mutta kaikesta kauneudesta on kuitenkin jäänyt joukko onnellisia hetkiä. Ennen tyhjyyttä niistä oli jollekin katoavaa iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Aamuisin kuitenkin aurinko nousee,
      herättää maan - ja Haukan ja Kheprin.
      Unelmoiko vielä - jossakin - joku?" - Niin, runo loppuu varovaiseen optimismiin,

      Egyptin tarina on pitkä, tulokaskuningas Ptolemaios sai jälkeläisiä, olikohan kymmenes polvi, muuan Kleopatra N - n<11. Kleopatra on nyt kohun keskellä: https://www.youtube.com/watch?v=RaOClzLcbvo

      Niili virtaa kohusta huolimatta, ehkä se kohta - parinsadan vuoden pääästä taas tulvii vanhaan malliin. Assuanin patoallas on kulemma täyttymässä.

      Kuoriainen pyörittää lantapalloa aina vaan, se ei lopeta ikinä..

      ICT-ukkeli aka Maumaukylän mies

      Poista