Papyrus

(Kuolleitten Kirjan loitsu, asetettava arkkuuni jumalten luettavaksi)

Teitä tervehdin, mutta en pelkää, te

mahtavimmista mahtavimmat, kaukaiset

merten syvyyksien kunnioitettavat jumalat,

vuorten jumalat, te epäluuloiset ja varovaiset,

myrskyjen hirmuiset huokujat.

Teille en voi mitään, te teette mitä tahdotte

- mutta olette kaukana, ehkä ette 

minua lainkaan huomaa. 

Teitä tervehdin ja hiukan kaihdan, te

lähempänä olevat ja ymmärrettävämmät jumalat,

te tuulenvirin henget ja putoavan pisaran valtiaat, 

kovaksi kuivuneen saven demonit ja

hurmaavien sulotuoksujen nymfit.

Minut te saatatte huomata, ja minä

kyllä huomaan teidät. Älkää minua vihatko!

Teitä tervehtisin, jos vain teidät tuntisin, te

salaisimmat liikuttajat, olevaisimmat velhot,

jumalten, demonien ja enkelien synnyttäjät,

kaiken ensimmäiset syyt ja seuraukset!

Näen teistä merkkejä, kaikkialla piirtyy

kultaiset urat, perimmäiset mitat,

liikkeet ja muodot ja suhteet,

kukkien teriöt ja perhosten kuviot!

Pyydän teitä nyt, kun matkaan Lännen maihin,

olkaa lempeitä sille mikä on ollut minun,

olkaa lempeitä sydämelle jonka äidiltäni sain,

sydämelleni joka minulla oli maan päällä!

Punnitkaa sen virheet köykäisemmiksi kuin

mittaajan tuoma linnunsulka!

Älkää suotta huomatko sydämeni vierellä

lepäävää kuoriaisen merkkiä, joka sanoo:

”Sydämeni, sydämeni, älä lörpöttele turhia!”

Sallikaa sielulintuni lentää, minne se milloin lentää!

Sallikaa sen lentää aurinkolaivassa

taivaanrannasta taivaanrantaan!

Sallikaa sen laskeutua kotipihani puuhun,

lastenlasteni ikkunan taakse!

Kunnioitettavat jumalat, myös ne joita en tunne,

suokaa minulle vaatimaton pyyntöni!

(Eräänlainen muunnelma muinaisten egyptiläisten Lännen maille mukanaan lähettämistä tuonpuoleista käsittelevistä tärkeistä loitsuista ja rukouksista, Kuolleiden Kirjasta.)