maanantai 22. tammikuuta 2024

Julkinen puhe ja vierasmaalaiset nimet

Pari vuotta sitten kirjoitin tuskastuneena somessa näin:

Liekö sitten vanhuuden äreyttä, mutta en viitsinyt tai kestänyt Modigliani-ohjelmaa loppuun, kun lukija kertoi kokoajan "modikliaanista". Ei suomalaisuutta voi syyttää, meillä on myös sana 'komeljanttari'. Toisessa ohjelmassa selviteltiin Saksan historiaa, ja lukija äänsi useimmat nimet englantilaisittain. Jokin lanka meidän mediamme sivistyksessä on katkennut.

Ystäväni oli samaa mieltä, ja ihmetteli ettei edes ruotsinkielisiä nimiä äännetä oikein. Tottahan se on. Urheilupuolella kerrotaan ruotsalaisten "aalsvenskasta". Ja Vickström väärinäännetään "viikström", mutta Vikström taas "vikkström"!

Puhun nyt television toimituksellisista ohjelmista. Tavallisessa puheessa on oikeastaan aivan sama miten nimiä äännetään, kunhan niistä saa selvän. Julkisella puolella asia on toisin. Jonkin näköinen huoliteltuisuus ääntämisessä on sekä kohteliaisuuden että sivistyksen merkki.

On kieliä, joiden äännevarastossa on kovin poikkeuksellisia tai harvinaisia lausumistapoja. Tyypillinen on esimerkiksi ranskan kurkku-r nimessä Ravel. Moni toimittaja yrittää kärisyttää sitä keskellä suomenkielistä esitystään, ja se tuntuu joskus hiukan turhankin yritteliäältä. Mutta "aitous" saattaa mennä joskus liialliseksi. Saksankielisten nimien ääntäminen on paljolti murresidonnaista, ja ala- ja ylä-saksassa on melkoisesti eroja, puhumattakaan Itävallan ja Sveitsin saksoista. Jos toimittaja on omaksunut jonkin ääntämystavan, se saattaa pompahtaa esille sellaisella tavalla, että päällimmäisenä näyttäiksen olevan toimittajan oma loisto.

Unkarissa ja tšekissä akuutti "´" on pitkän vokaalin merkki, ei painomerkki. Molemmissa sanapaino on 1. tavulla, ja on hullunkurista kuunnella varsinkin tšekkinaisten nimiä lopputavulla painotettuina —Tove Janssonin nimi on tšekiksi Janssonová, mutta se painotetaan tietysti 1. tavulla.

Jotta puhuvien toimittajien sekaannus olisi täydellinen, unkarissa 's' ääntyy 'š' ja 'sz' ääntyy 's', mutta puolassa asia on päin vastoin! Mutta pieni vaivannäkö olisi hedelmällistä silti. Pekka Tiilikaisella oli suunnattomia vaikeuksia juoksijoiden Krzyszkowiakin ja Rózsavölgyin nimissä, mutta hänelle ne mielellään antoi anteeksi. Tulihan korvauksena sitten kuuluisia lauseita: "Kyts... Kyrts... no, se puolalainen voitti!"

Vulgäärienglanti on tietysti sotkenut maailman vulgääripuheita perusteellisesti. Ihan totta, olen kuullut miten DDR:n johtajan Ulbrichtin nimi äännettiin "albrait". Ja rallienglanniksi Michael Schumacher oli tietysti "maikkel šuumeikker". Kirottuja olkoot ne hankalat Sumuisten Saarten toisinajattelijat, jotka seilasivat valtameren taakse!

Suomessa on toki paljon väkeä, joille vierasnimien suunnilleen oikein ääntäminen on raivon paikka. Tein 90-luvulla televisiolle kirjallisuustietokilpailua, ja silloisessa somessa tuli kiukkuisia haukkuja juontajan hurri-ääntämisistä. Vastuulliset päälliköt tutkivat asiaa, ja päätyivät siihen tulokseen että kyllä ihan puhdasta suomea puhuttiin, äännettiin vain joku Runeberg sinänsä ihan oikein että "rʉʉnebärj".



2 kommenttia:

  1. Pekka Tiilikaisen selostaessa vuoden 1958 EM-kisojen kympin juoksua hän tavasi radiokuuntelijoille Zdzisław Krzyszkowiakin (tunnustan, en edes yrittänyt kirjoittaa itse vaan kopioin nimen Wikipedia-artikkelista) nimen kirjain kirjaimelta ja totesi sitten, että tästä lähtien kutsumme puolalaista selostuksessa nimellä ”Risuaita”. Ja niinhän siinä kävi että Risuaita voitti koko kisan sekä kaksi vuotta myöhemmin vielä olympiakultaa estejuoksussa.

    VastaaPoista
  2. KRrr

    Tänäänpä illalla on telkussa Klo 19.15, Yle TV2

    Yleisurheilun Tampere Indoor Meeting

    Englanniksi juoksevat ja hyppäävät?

    VastaaPoista