Koulupoikana joskus 1950-luvun alkuvuosina olin käynyt Arkadia-apteekissa (Arkadiankatu 21). En muista syytä, mutta huomasin pöydällä ison pinon kuvassa näkyvää kirjaa. Innostuin kovasti, ja kysyin voisiko kirjan saada. Ystävällinen apteekintäti ilmoitti että saan sen ilmaiseksi.
Kyllä toki nopeasti tajusin, että melkoista hupailua kirja sisälsi. Että siis suomi ja muinaisegypti olisivat yhdessä maailman alkukieli, ja että Osiris ja Lemminkäinen olisivat sama henkilö. Mutta niin Kalevala kuin Egyptikin olivat minulle jo hyvinkin tuttuja. Waltarin Sinuhe, egyptiläiset, ja kalevalainen kirjallisuus olivat minulle auenneet maineikkaan äidinkielen opettajani tri V.A.Hailan ansiosta, ja ne jäivät pysyväksi osaksi sisuskuntaani.
Paljon myöhemmin minulle selvisi, miksi kirjaa tuolla apteekissa esiteltiin. Apteekin omistaja oli Hanna Lappalainen, maan ensimmäinen naispuolinen farmasian tohtori ja tutkija, sittemmin suurlahjoittaja. Ystävällinen "apteekintäti" istui kirjapinon vierellä, ja nyt tajuan että tämä liikuntarajoittunut vanhahko nainen oli itse omistaja.
Kirjan tekijä, monineuvo taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa oli 30-luvun alussa lemmensuhteessa Lappalaiseen, ja tämä pysyi varsinaisen suhteensa jälkeenkin taiteilijan mesenaattina loppuun saakka.
Tämä merkillinen kirja on minulla tälläkin hetkellä avoinna, ja on yksinäisten aterioideni ilona ruokapöydällä. Ehkä kirjoitan kirjasta joskus. Kaikkina aikoina tätä hullua taiteilijaa on pilkattu, monet ovat sitä mieltä että tämä Strindbergin ja Sibeliuksen ystävä oli suuri humoristi, mutta minusta tuo kirja on ehkä taiteilijan merkittävin taideteos.
Ja sen ovat huomanneet myös antikvaarit: alkuperäisen teoksen hinta merkitään kolminumeroisella eurosummalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti