Kadun päässä häämöttää kylän humoristi. Hän tunnistaa minut kaukaa. Hänen naamalleen muodostuu vähitellen se virnistys, joka näkyy kaikkien humoristien kasvoilla: "Minähän olen se kaikkien tuntema hauska mies!"
Hauska mies lähestyy. Hän valmistelee pläjäystään. Ehkä mielessä on jokin pikkutuhma sutkaisu, mutta mieluummin joku pikkuilkeys minusta, sellainen joka osuu, mutta jolle ei voi suuttua kun se on niin hauska.
Sitten muutama sananvaihto jostakin yleisestä aiheesta, ja hauska mies jatkaa matkaansa jotakuta toista ilahduttamaan.
Jokaisella kylällä on omat koomikkoriesansa. Joskus joku heistä pääsee stand-up-lavalle. Useimmat ottavat jo tullessaan sen tutuksi tulleen koomikko-ilmeen, ja sitten alkavat pikkuilkeydet. Jotkut pelaavat varman päälle, ja kertovat hassuja juttuja parisuhdeongelmista. "Se toinen" on yleensä kohteena, mutta jotkut fiksummat saattavat yrittää jopa itseironiaa. Mutta se on vaikea laji, niin mielellään kuin sitä joskus kuulisikin.
Monissa yleisötapahtumissa koomikko aistii katsojakunnan enemmistön ominaislajin, ja käyttää sitä helppojen hörähdysten houkuttelemiseen. Kukin aika asettaa punaisen rajan sille, mikä on hyväksyttyä pilkan kohteena. Erinäisiä vuosia sitten kävivät kohteiksi mainiosti homot ja neekerit, nyt alkavat poliittisten muutoksien jälkeen jopa persuvitsitkin olla siinä ja siinä.
Television hupiohjelmissa juontajan käskytaulu kuuluu: puhu kovaa, vääntele sanoja hassusti, älä pidä sekunninkaan taukoa, ettei joku muu saa puheenvuoroa. Hupiohjelman maksetut vierailijat tekevät hiki hatussa työtä jotta näyttäisivät tavattoman innostuneilta, ja puhuvat paljon, kovaa, ja höpsösti.
Entäpä klovnit sitten? Tänä päivänä klovnien pääosa yrittää olla pelottavia, jopa vaarallisia - ja jotkut ovatkin melkoisia pahantekijöitä. Kaukana ovat ne klassiset ajat, jolloin klovnit olivat pohjimmiltaan hyväntahtoisia, mutta surumielisiä hahmoja. Kasvot olivat maalatut suupielet liioittelevasti ylöspäin, mutta suut paljastavat tuskan. Ja oli jollakin silmien alla maalatut mustat pisaratkin.
"RIDI PAGLIACCIO..."
Rivel, Popov, Pelle Hermanni, ja muut... Naurun takana on monen laisia tunnetiloja, milloin mitäkin, mutta aina niissä on mukana suru.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti