Nainen on vasta 38-vuotias. Nyt hänestä julkaistaan fiktiivinen draama. Siis fiktiivinen draama, Ylen tuottama, ja siitä ovat kaikki mediat toitottaneet jo päiviä.
Aletaanpa alusta. Mistä me tiedämme tämän 38-vuotiaan? Koska media on kertonut hänestä. Miksi hän on superjulkkis? Koska media on tehnyt hänestä ensin julkkiksen, ja puhkunut ja puhaltanut hänestä sitten superjulkkiksen. Jokainen superjulkkis on median synnyttämä, riippumatta siitä onko kohde itse tätä asemaa halunnut.
Media tietää hyvin, että paha kello kuuluu kauemmaksi kuin hyvä kello. Menetelmä on tämä: ensin täytetään palstat kritiikittä hyvillä mielteillä. Kauneus, nuoruus ja menestys on varsinkin naisen kohdalla mainio startti. Kuvan naisesta tuli viisi vuotta sitten, 33-vuotiaana, pääministeri. Hän oli erinomainen kohde median päätehtävän aiheeksi.
Vasta kun kohde on riittävän suosittu, häntä kannattaa skandalisoida. Se aloitettiin varovaisesti. Sen sijaan että virkamiehet olisivat huomauttaneet työasunnon aamupalojen hinnasta, ja pääministeri olisi normaaliin tapaan korjannut tilanteen, ilman sen ihmeempiä kommervenkkejä, herkullinen tapaus vuodettiin julkisuuteen.
Media alkoi höyhentää nuorta pääministeriä häikäilemättä, ja paisutti näitä itse laatimiaan kohuja. Aamupalojen jälkeen iskettiin naisen koruihin, yritettiin saada lisää vauhtia siitä, että tämä todennäköisesti oli eräässä kuvassa ilman rintaliivejä, ja lopulta salakuvattiin erilaisia bileitä. Media kehitteli teorioita päähenkilön mahdollisesta alkoholismista ja huumeidenkäytöstä. Kaikki koukut eivät kaloihin iskeytyneet, mutta kohde sai tarpeekseen. Hän jätti poliittisen työnsä, ja lähti ulkomaille.
Sitten kävi niin, että nuori nainen alkoi menestyä kansainvälisesti. Hänelle tuli vähän enemmän rahaakin, ja hänet nähtiin monenlaisten pintajulkkisten kanssa samoissa kuvissa. Nythän on niin, että media tavallaan omistaa pintajulkkikset, koska on ne luonutkin. Tämä nainen oli siitä hankala, ettei hän ollut soveliaalla tavalla mediaystävällinen. Ehkäpä hän kuviaan lähetellessään suorastaan pottuili medialle.
Niinpä media kosti. Kun nuori nainen ei itse avautunut sille, eikä kertoillut intiimiasioitaan, media loi hänestä avatarin, "Sanna Marinin". Ja nyt kaikki lukijat ja kuuntelijat saavat taas tietää minkälainen tämä oikeasti on, miten riitelee, miten lempii, mitä missäkin tilaisuudessa puhelee.
Eihän tuo nyt ole niin omituista, että me saamme kuulla päähenkilöstämme fiktion kautta, sen käsikirjoittajan, joka ei edes tunne alkuperäistä henkilöä. Onhan henkilömme ministeriaikanaankin ollut julkisuudessa mitä suurimmalta osalta fiktiivinen.
Minusta tämä ei ole enää mitenkään kohtuullista. Nyt pelkään jopa tragiikan lähestyvän. Kun toimittajat haistavat verta, he kyllä repivät saaliinsa ilman vähintä armoa.
(Varmuuden vuoksi sanon, etten ole ollut poliittisesti ollenkaan samaa mieltä entisen pääministerin kanssa. Mutta hän on ihminen siinä kuin kuka tahansa meistä. Jokin kohtuus saisi julkisella puheella sentään olla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti