Tässä on bloggariystäväni kooste Töölöntorin reunalta. Hauskaa, ylen hauskaa. Ainakin toimittajien mielestä. Pelkkää veikeätä hassuttelua. Hetihän tuota pitää klikata. Ja sitten tuota pikaa klikkaajan someen ilmestyy raastinrauta- ja pesuainemainoksia, luontaishoitoesitteitä ja muuta mukavaa.
Mutta onko tuo hassuttelu ja klikkaukseenhoukuttelu lopultakin sitä samaa ihmisten säikyttelyä kuin suuri osa muustakin median puuhastelusta? Eikös meitä jo ikiajat taaperosta alkaen ole opetettu, että kaikkia maailman asioita voi tehdä vain oikealla tai väärällä tavalla?
Selitykset ja perustelut ovat usein puhtaasti maagisia, eikä magiikka ole pelkkää muinaistyperyyttä, vaan elävää nykyelämäntapaa. Maailma on iso ja vaarallinen, se herättää pelkoa ja epävarmuutta, ja hyvät neuvot ovat kalliita. Niitä otetaan innostuneesti vastaan. Mutta monen neuvonantajan oma pätevyys voi myös syntyä siten, että selviydyttyään jostakin pulmasta kutakuinkin ehjänä, hän on itse vakuuttunut siitä että tuo ratkaisu on ainoa mahdollinen, eli siis oikea.
Voihan olla niinkin, että samalla pulmalla on useita vaihtoehtoisia ratkaisuja. Että maailman ongelmia saattaisikin ratkaista monilla tavoilla. Että ihan kaikkea ei vielä olekaan keksitty.
Otan helpoimmin ratkaistavan esimerkin. Jos joku väittää, että on vain yksi tapa syödä Runebergin torttu, hän on mielikuvitukseton ja itsekeskeinen hölmö. Tortun voi kaataa nurin, ja viipaloida sitä kauniiksi kiekoiksi. Tai sen voi sijoittaa kuppiin, kastella sen reippaasti punssilla, ja syödä sen mehevän mössön sitten lusikalla. Vain mielikuviton tosikko voi väittää, että se "mitä pruukataan" on laki ja oikeus.
Ehkä hyvin moni ihminen on tyytyväinen siitä että on tasan yksi oikea tapa tehdä jotain, ja se riittää. Mutta toivoisin kuitenkin, että yhä useampi heistä keksisi aivoistaan sen osan jossa mielikuvitus asuu. Siitä voisi olla yllättävän paljon iloa ja hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti