Helkavirsien kolme legendaa tai balladia kertovat naisten elämästä, niinkuin ennenvanhaan, keskiajalla, asiaa ajateltiin, ja niissä on ehkä hiukan opetuksellinenkin piirre.
Annikkaisen virsi on suomalainen runokertomus keskiajan kauppamiesten ja Turun naisten kohtaamisesta - ja kostosta.* * * *
Tänä päivänä voimme ihmetellä sitä, kuinka muinaiset nuoret naiset saattoivat muistaa ulkoa näin valtavan pitkiä runotekstejä. Tämän päivän helkatytöt laulavat enää vain yhtä balladia, Inkerin virttä, ja siitäkin vain noin puolet. Mutta nämä vanhat runokertomukset eivät olleet mitään kirjallisuutta, vaan suullista perinnettä. Sukupolvesta toiseen Ritvalankin naiset keskittyivät muistamaan runoja, sillä lukemista heillä oli vähän, jos ollenkaan. Meiltä tämä taito on suurelta osalta kadonnut, ja suorastaan ihmetyksen aihe.
Tässä käyn läpi ensimmäisen näistä legendoista, joka on
Mataleenan virsi
Mataleena on vauras, komeilunhaluinen ja kopea nainen, korkokengissään ja loistoesineillään. Ne mukanaan hän menee lähteelle "kultakiuluineen". Kuvajaisessaan hän näkee kulahtaneensa pahoin. Tulee Jeesus paimenen hahmossa ja pyytää vettä. Mataleenalla ei muka ole astiaa. Hän halveksii vanhaa miestä, isänsä palkollista. Jeesus paljastaa tietävänsä että Mataleenalla on kolme tapettua lehtolasta, tapettuina tuleen, veteen ja maahan. Heistä olisi tullut menestyneitä miehiä. Mataleena murtuu, ja alistuu rangaistukseen komean ja kuulun monologinsa sanoin.
Mataleena, neito nuori, kauan se kotona kasvoi,
kauan kasvoi, kauas kuului, tykönä hyvän isänsä, kanssa armahan emonsa.Palkin polki permannosta hänen korkokengillänsä,
hirren kynnystä kulutti hänen hienohelmallansa,
toisen hirren päänsä päältä hänen kultakruunullansa;
rautaisen rahin kulutti astioita pestessänsä,
kulman pöyästä kulutti hopiapäällä veitsellänsä.
Mataleena, neito nuori, meni vettä lähteheltä
kultakiulunen kädessä, kultakorva kiulusessa.
Katseli kuvan sijoa: "Ohoh minua, neito parka!
Pois on muoto muuttununna, kaunis karvani kadonnut:
eipä kiillä rintakisko eikä hohda päähopia,
niin kuin kiilsi toiskesänä, vielä hohti mennä vuonna."
Jeesus paimenna pajussa, karjalaisna kaskimaissa,
anoi vettä juodaksensa:"Annas vettä juodakseni!"
Pikarit pinona vierit, kannut halkoina kalisit.
"Pistäspä pivosi täysi, kahmalossa kanniskele!"
"Mitäs puhut, Suomen sulha, Suomen sulha, maitten orja,
isäni ikäinen paimen, ruotiruodoilla elänyt,
kalanpäillä kasvaellut karjalaisna kaskimaissa!"
"Siis mä lienen Suomen sulha, Suomen sulha, maiden orja,
isäsi ikäinen paimen, ruotiruo'oilla elänyt,
kalanpäillä kasvaellut karjalaisna kaskimaissa,
ellen elkiäs sanele."
isäsi ikäinen paimen, ruotiruo'oilla elänyt,
kalanpäillä kasvaellut karjalaisna kaskimaissa,
ellen elkiäs sanele."
"Sano kaikki, mitäs tiedät!"
"Kussas kolme poikalastas? - Yhden tuiskasit tulehen,
toisen vetkaisit vetehen, kolmannen kaivoit karkeesen.
Sen kuin tuiskasit tulehen, siit' ois Ruotsissa ritari;
sen kuin vetkaisit vetehen,siit' ois herra täällä maalla;
Mataleena, neito nuori, rupes vasta itkemähän, itki vettä kiulun täyden,
Jeesuksen jalat pesevi, hiuksillansa kuivaeli:
Jeesuksen jalat pesevi, hiuksillansa kuivaeli:
"Itsepäs lienet Herra Jeesus, kun mun elkeni sanelit!
Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot,
soihin, maihin portahiksi, porttojen polettavaksi, jaloin päällä käytäväksi!
Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot,
silloiksi meren selälle, lahopuiksi lainehille,
joka tuulen turjotella, joka lainehen ladella!
Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot,
tunge hiiliksi tulehen, kekäleiksi valkiahan,
joka tulen tuikutella, valkiaisen vaikutella!"
(Loput tekstit seuraavissa blogiteksteissä).
Onko tuossa Albertin maalauksessa juurikin se hetki, kun Mataleena anelee Jeesusta:
VastaaPoista"Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot"?
Ja oliko se myös mielessä Marialla, joka kuunteli silmät loistaen, posket punoittaen, hengitys tihentyneenä ja vaatteitaan raotellen Jeesuksen opetuksia, josta siskonsa Martta hänelle ärähti:
"Riittää se vähempikin ittensä tyrkytys!"
Johon Jeesus tuumasi että Maria tässä on valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois.
Maria sai pitää osansa ja Jeesus sai - mitä?
Vai olenko ymmärtänyt koko kupletin juonen aivan väärin?
Tätähän minä vähän pelkäsin... Ajat ja kieli ovat muuttuneet, muistomerkit ja patsaat särjetty, taitavien veistäjien työt korvautuvat kirjaimellisesti skeidalla, erotiikasta tulee pornoa, sivistyksestä somea. Kirkkoveneen kuva olisi tehokkaampi vähän peitettynä, tietokilpailu korvataan googletuksella. Niin että Qroquius, vaikka olitkin näppärä, ymmärsit kupletin aivan väärin! :)
VastaaPoistaAihepiiri tuli vastaan ensimmäisen kerran ylipäällikkö Koiviston aikaan Albertin maalauksen muodossa.
PoistaSe oli jossain historiateoksessa kristinuskon Suomeen tulon yhteydessä, ja siinä tauluun oli liitetty värssy:
"Peri meitä, herra Kiesus, siihen Taivahan ilohon".
Kun Mataleenan virsi tuli jonkin verran myöhemmin vastaan ja sen yhteys maalaukseen yhteytyi, loi nuoren miehen mieli luonnollisesti saman tien ratkihauskoja mielleyhtymiä muihinkin päähenkilöön liittyviin tarinoihin yhdistellen.
Kontekstin huomioiden tosin matalamielisiä;
melkein kuin Vapaa-ajattelijoiden Liiton tahallaan keksimiä.
Tämä oli täysin väärä foorumi näiden mielleyhtymieni julkituomiseen, mutta minkä kirjoitin, sen kirjoitin eikä se katoa vaikka kuinka käsiäni pesisin.
Elä hermostu, elä tokkiisa hermostu... Nythän sinä pesit itsesi putipuhtaaksi, Qroquleena! :)
PoistaParhaat kiitokset tästä hienosta blogisarjasta. Ritvalan helkavirsiin kuuluva Mataleenan vesimatka perustuu kahten eri Raamatun kertomukseen. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan kuinka Jeesus tapaa kaivolla samarialaisen naisen, jolla kertomuksessa ei ole nimeä, mutta jonka viisaat kreikkalaiset tietävät olleen nimeltään Fotini. Fotini on Kreikassa nykyäänkin yleinen nimi. Tämä Fotini Samarialainen oli syntinen nainen, joka karttaakseen muita naisia ja heidän pilkkaansa ja juoruilua oli tullut kaivolle keskipäivällä, kun siellä ei sillloin kukaan muu käy. Jeesus pyytää, että nainen nostaa hänelle vettä kaivosta ja heidän välilleen viriäää keskstelu, jolloin Jeesus "sanelee hänelle hänen elkensä" kansanrunon sanontaa käyttääkseni. Nainen juoksee kaupungille ja kertoo kaikille, että hän on tavannut miehen, joka on profeetta tai jopa messias. Kuvioon kuuluu, että Fotinasta tulee myöhemmin kristitty marttyyri.
VastaaPoistaMataleenan virteen on vaikuttanut myös kertomus syntisestä naisesta fariseuksen huoneessa. Syntinen nainen (prostituoitu) pesee kyynelillään Vapahtajan jalat, kuivaa ne pitkillä hiuksillaan ja voitelee kalllilla hajuvoiteella. Syntisen naisen nimeä ei kerrota, mutta kirkkoisä Gregorius Suuri selitti 500-luvulla, että tämä olisi ollut Jeesuksen myöhempi naisopetuslapsi Maria Magdalena.
Maria Magdalenasta ei tiedetä juuri mitään, vain sen verran, että Jeesus oli parantanut hänet mielisairaudesta, ajanut hänestä ulos seitsemän riivaajaa, jonka jälkeen Magdalan Maria oli liittynyt niihin naisiin, jotka seurasivat Jeesusta ja palvelivat häntä ja apostoleita varoillaan. Maria Magdalena oli siis rikas nainen.
Hän oli myös ensimmäinen, joka evankeliumien mukaan näki ylösnousseen Jeesuksen. Olen ennen ajatellut, että Edelfeltin maalaus kuvaa Magdalan Marian ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaamista. Sukunimestä Magdalena tuli katolisessa Länsi-Euroopassa etunimi. Ortodoksit eivät sitä etunimenä käytä eivätkä usko Maria Magdalenan olleen syntinen nainen. .
Maria oli yleinen nimi ajanlaskumme alkupuolen Palestiinassa. Uudessa testamentissa on monta Mariaa. Näistä Maria Magdalena on sekoitettu
joskus Betanian Mariaan, Lasaruksen ja Martan sisareen. Betanian Maria nimittäin myös voitelee evankeliumin kertomuksessa Jeesuksen jalat, jolloin Juudas paheksuu kalliin voiteen tuhlausta. Voidepullon olisi voinut myydä ja rahat antaa köyhille. Mutta Jeesus sanoo: "Hän teki sen minun hautaamistani varten, köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei aina ole." Anu Kaipaisen kansanrunoaiheisessa romaanissa Magdalena ja maailman lapset Lasaruksen sisarten nimet ovat Martta ja Magdalena.
Mistähän löytäisin nuotit Helkavirsiin? Olisi mukava laulaa niitä.
1870-luvulla syntynyt isoäitini oli kotoisin Sääksmäeltä. Ehkä hän nuorena tyttönä osallistui helkakulkueeseen. Ritvalan Helka on Suomen vanhin kotiseutujuhla. Olisi mukava joskus päästä mukaan juhlille.