"Tannerilaiset demarit ja sivistysporvarit"?

Aarno "Loka"-Laitinen sanoi joskus, että hän kaipaa politiikassa kahta asiaa: tannerilaiset demarit ja sivistysporvarit. Hän käytti usein ilmaisua "kauppakamarinulikat" puhuessaan nykyporvaristosta.

Olen siteerannut Laitisen lausetta usein. Olen samaa mieltä, niinkuin itse asian miellän. Mitä oheismielteitä Laitisella oli, sitä en tietenkään pysty sanomaan. 

Tannerin merkitys sosialidemokratialle oli tietysti valtava. Hän tajusi että punakapina oli järjetön, että osuustoiminnallinen talous vahvisti työläisten toimeentuloa, hän pystyi palauttamaan sosialidemokratian takaisin yhteiskunnan hallintoon, ja oli talvisodan aikaisen "tammikuun kihlauksen" toimijana. Hän ymmärsi, että käytännössä oli toimivinta yhteistyö, ja äärimmäisyyksien kaihtaminen.

Sen sijaan käsite "sivistysporvari" on ongelmallinen. Timo Vihavainen kirjoittaa 14.7.26 Jack Londonin romaanista "Martin Eden", miten päähenkilö oli pyrkinyt kehittymään "villistä vaisto-olennosta ihmiskunnan parhaiden henkisten aikaansaannosten omaksumista tavoittelevaksi yksilöksi", ja oli pettynyt. Vihavainen kirjoittaa:

"Sigmund Freudin suuriin oivalluksiin kuuluu ajatus siitä, että ihminen pohjimmiltaan oli kulttuurissa sen asettamien rajoitusten vanki, joka vaisto-olentonsa puolesta ei viihtynyt vankilassaan (Unbehagen in der Kultur). Ihmisen sisäinen elukka oli joutunut häkkiin ja sinne kuuluikin. - Toki ihmisessä oli myös se valoisa puolensa, joka pyrki yhä korkeammalle ja hienostuneemmalle tasolle, kohti totuuden, hyvyyden ja kauneuden huippuja. Ne tarjosivat inhimilliselle hengelle huumaavan mahdollisuuden nousta pois eläimellisyydestä, joka vallitsi slummeissa ja raakalaisuuden täyttämissä satamakortteleissa".

Freud arveli, että kulttuurin vahvin este on aggressiovietti ja syyllisyydentuntoisuus, ja että kulttuurin edistysaskeleiden hintana on syyllisyydentuntojen kasvaminen ja näin onnen elämysten vähentyminen. Tässä mielessä voisi esittää, niinkuin usein esitetäänkin, että "sivistysporvaristo" on katoamassa, ja muuttumassa enemmän tai vähemmän vasemmistolaiseksi.

Vihavaisen kirjoituksessa "sivistysporvari" on jopa hiukan pejoratiivinen ilmaus. Se muistuttaa enemmän jo 1900-luvun alusta asti kirjoitettuja karrikatyyrejä nousukkaista, jotka yrittävät matkia sivistyneistön tapoja, ymmärtämättä kuitenkaan sivistyneen mielen syitä näihin tapoihin.

Sivistynyt kulttuuri edellyttää kehittyessään jatkuvia korjausliikkeitä. Orjuuden kieltäminen oli yksi niistä. Naisten tasa-arvo oli toinen. Yhteiskunnan eri kerrosten integroiminen yhteistyöhön oli kolmas. Näissä ja monissa muissa asioissa korjausliikkeillä on taipumus mennä liiallisuuksiin, kuten autoilijalla on taipumus vaaran uhatessa tehdä liiallisia korjausliikkeitä.

"Me saimme mitä halusimme! Miksi meidän täytyisi tyytyä tähän?".

Ja sitten yhteiskunnan kaikki osat ryhtyvät tappelemaan keskenään, tiristelemään viimeisiäkin hyvinvoinnin murusia itselleen. Ja kun todellisia tai kuviteltuja epäoikeuksia helkytetään, Freudin syyllisyydentuntoisuus kuumenee. Mutta kun niiden korjaaminen tai epäadekvaateiksi osoittaminen on vaikeaa, väelle riittävät hokematkin. Woke ja identiteettipoliitiikka heikentävät tosiallisesti niiden perimmäistä tarkoitusta. 

Jotain tämän kaltaista itse siis tarkoitan "sivistysporvarillisuudella". Siinä kuin rahan ja etuuksien raaka metsästäminen mädättää kapitalismin ja vapaan talouden reunoja, siinä sivistysporvari pyrkii hillitsemään näitä pyrkimyksiä. Ja tannerilainen demari puolestaan hillitsee vasemmiston kuumakalleja. 

Onko heitä tässä nykyajan tulentuiskussa enää?