Maalaiskirjeenvaihtaja tiedonanturoi:
"Meidän maalla on kesyjä hyttysiä: ne syövät kädestä!". (Vannoutunut stadilainen Ben Zyskowicz Hesarissa).
Kummallista. Täällä minun landellani en ole tavannut tänä(kään) kesänä henkilökohtaisesti hyttysiä. Enpä paljon perhosia tai lintujakaan. Kauan sitten lähipensaikossa asusteli satakieli, mutta sekin oli autotallibändin tasoinen harrastelija.
Kun vielä asuin neljännesvuosisata sitten paikallisessa kivikylässä, perhosia kyllä vielä oli. Yleisin taisi olla näyttävä neitoperho. Mutta heitäkin yleisempiä varsinkin koulujen aloitus- ja lopetusöinä olivat toisenlaiset perhoset, jotka ääntelivät omituisesti, horjuivat ja kykkivät orapihlajapuskien vierellä.
Heinäsirkat ovat kuolleet kokonaan sukupuuttoon. Muinaisella 1900-luvulla kuulin vielä joskus jonkun bassosirkan laulua. Mutta ei heitä enää ole missään.
Tosin naakkoja kyllä on hyvin paljon. Ehkä ne ovat niin hurskaita, että pitävät loputtomia seurojaan kirkonmäellä.
***
Väittelen jatkuvasti järjestyneen yhteiskunnan jyrkkien puolustajien kanssa tieliikennelaeista. He ovat ehdottomasti sitä mieltä, että suuntavilkkua pitää käyttää, vaikka seudulla ei olisi naakkojen lisäksi yhtään vilkun näkijää. Heidän viimeinen argumenttinsa on, että jos en aina käytä vilkkua, en sitten tarpeessakaan sitä käytä.
Suuntavilkku on viesti. Tiedän aivan varmasti milloin viestin jollekin: silloin kun on viestin vastaanottaja. Onhan minulla silmät päässäni, ja sen takana vielä ylimääräistä järkeäkin.
Järjestyspuolueen edustajat huomauttava tähän, että paikalla saattaa olla näkymätön viestintarkkailija. Ymmärrykseni mukaan sellaisia voivat olla vain Jumala tai puskapoliisi.
Nyt asia muuttuu vakavammaksi. Puskapoliisi ei sentään näe ihan kaikkea, mutta Jumala kyllä. Eräässä perheessä oli lapsi joka päästeli housuihinsa vielä siinä iässä jolloin se oli jo hyväksymistä vaille. Kävi ilmi, että perhe oli hurskas, ja oli opettanut että Jumala näkee aivan kaiken mitä teet, ja myös sen että kaikki housujen sisäiset asiat ovat hyvin häpeällisiä. Lapsipaha ei sitten kehdannut mennä vessaan.
Jumalaa edustaa käytännön maailmassa Valtio. Sille kaikki poikkeava käytös on kauhistus. Valtio tarvitsee mm. armeijan, koska rajan takana saattaa olla joku toinen Valtio. Niinpä nuoria miehiä äkseerataan sulkeisissa jatkuvasti, vaikka soturien pätevyys ei ole seisominen suorassa rivissä, vaan tappaminen. Se on aivan päinvastainen toimi.
Asialliset asiat hoidetaan, sanoi Rokka. Ja suunnan näyttäminen, sanon minä. Ja tuhat datakeskusta joka puolella maailmaa skannaa tämänkin jutun. Ja raportoi sen Jumalalle, tai hänen edustajalleen.
Jos minusta ei muutamien päivien päästä kuulla mitään, tietäkää että tieto minusta on kiirinyt Jumalan korviin.
Käyttikö autoilija suuntavilkkua, jos kukaan ei ollut sitä näkemässä ?
VastaaPoistaNiinpä... Kulunut mutta hupaisa versio: Jos mies puhuu metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, onko hän yhä väärässä?
Poista"Väittelen järjestyneen yhteiskunnan jyrkkien puolustajien kanssa siitä, pitääkö käyttää suuntavilkkua vaikka seudulla ei olisi yhtään vilkun näkijää". Tuossapa taitaa tulla esiin yksi ihmisyhteisöjen suurista jakolinjoista eli pragmatismin ja dogmatismin välinen akseli. Siinä missä pragmaatikko on sitä mieltä, että toiminnan tulos ratkaisee asian hyvyyden tai huonouden ja käytäntö on teorian koetinkivi, dogmaatikko pitäytyy määräyksiin ja muotoihin tuloksesta riippumatta. Mielihyvin nostan tässä esiin Olaus Petrin näkemyksen, joka edustaa meidän parasta pohjoismaista perinnettämme. Hänen mukaansa "Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sentähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enään ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä" ja "Kaikkea lakia on älyllä käytettävä" ja "Tuomari ottakoon kaikessa laissa vaarin siitä, mikä lainsäätäjän tarkoitus oli; muutoin sitä käytetään väärin ja väännetään toisaalle kuin lainsäätäjän mieli oli".
VastaaPoistaSiinä on tämä hankala asetelma, että dogma pitää yksoikoisia kurissa, mutta fiksu tietää pragman paremmaksi. Joten fiksun pitäisi olla asiasta aivan hiljaa... :D
PoistaOvatko heinäsirkat todella kuolleet sukupuuttoon?
VastaaPoistaEn minäkään ole enää vuosiin kuullut niiden siritystä. Mutta jo kauan ennen kuin se lakkasi kuulumasta, tiesin kyllä tämän:
Sen taajuusalueen yläraja, jolla olevat äänet ihminen kuulee, alenee vähitellen ihmisen ikääntyessä. Heinäsirkkojen siritys on lähellä sitä ylärajaa. Ja sen vuoksi nuoret ihmiset kyllä kuulevat sen, mutta vanhat eivät.
Vielä kuulen kyllä korkeimmatkin sävelet, jotka esimerkiksi pianolla voi soittaa. Mutta heinäsirkkojen siritys on pari oktaavia pianon ylimmän c:n kin yläpuolella.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaTähän vihjaisinkin, kun kirjoitin "bassosirkoista"! :D Johtopäätökset olivat nk. huumoria.
PoistaItsekin kerkesin jo luulla, ettei menneenä kesänä ollut hyttysiä juuri laisinkaan.
VastaaPoistaOlihan niitä, piti vain etsiä tarkemmin.
Kyllä niitä löysi kun menee tarpeeksi syvälle pöpelikköön.
Hyttysenkään elämällä ei ole muuta tarkoitusta kuin kiusata lämminverisiä imemällä niistä verta voidakseen lisääntyä olemaan pikkulintujen ravintoa.
Eräässä viime vuosituhannen popularisoidussa tiedejulkaisussa väitettiin, että jos pikkulinnut katoaisivat yht'äkkiä kokonaan, Maan pintaa peittäisi lyhyessä ajassa 13 metrin paksuinen hyönteiskerros jonka myrkyttäminen olisi toivotonta.
Ei kerrottu miksi kerros jäisi 13 metriin;
alkaisivatko ne sitten syödä toisiaan niin että tasapaino säilyy.
Ei niillä kyllä kuvatussa tilanteessa muutakaan syötävää enää olisi.
Joten hurraa ja lakki päästä pikkulintujen edessä!