Nuuskamuikkunen on villi ja vapaa. Hän kuljeskelee missä milloinkin, miten milloinkin huvittaa. Tosin hän aika säännöllisesti saapuu kevään tullen Muumitalon sillalle.
Minä pidän Nuuskumuikkusesta. Muistutan häntä jonkin verran. Ja minullakin on piippu.
Tämä tuli mieleen, kun tapani mukaan kävin lounaspaikassani uimahallissa. Siellä on tuttavia ja vanhoja kavereita, ruoka on hyvää, ja suurista ikkunoista voi katsella kun lapset pulikoivat altaassa.
Lounaspaikan tiskillä oli mainos, jossa kehotetaan liittymään vakioasiakkaaksi tai joksikin sellaisen tapaiseksi, ja silloin saisin aterian pari markkaa halvemmalla. Kieltäydyin jyrkästi. Vaikka käytännössä syön siellä viitenä päivänä viikossa, minulla olisi periaatteessa huono omatunto, jos poikkeuksellisesti sattuisin syömään jossain muualla. Hyvälle emännälle sanoin lisäksi, että jos söisin alennushinnalla, itse asiassa riistäisin häntä, sillä minulle olisi kovin tärkeää että hän pärjäisi ruokalansa kanssa.
Sitten käväisin pikku ruokakaupassani. Sielläkin käyn useana päivänä viikossa, muualla ani ani harvoin. Täti tiskin takana kysäisi, onko minulla plus-kortti. Kieltäydyin jyrkästi, ja ilmoitin että olen villi ja vapaa, ja että käyn periaatteessa missä tahansa kaupassa joka vastaan tupsahtaa. Tiesin, että näillä plussilla tai muilla alennuskonsteilla ihmisiä yritetään kiinnittää firmaan, ja sehän ei minulle mitenkään sovi. Täti nauroi, ja antoi minulle luvan käydä päivittäin normaalihinnalla.
En kuulu mihinkään puolueeseen. Olen jossain määrin liikkuva äänestäjä. Varsinkin kunnallisvaaleissa asetelma on usein aivan erilainen kuin valtiollisissa vaaleissa. Jäsenyys puolueeseen merkitsee kuuliaisuutta ja tottelemista. Ja minuahan ei määräillä. Poliittinen kiihkoilu on epämiellyttävää ja vaarallistakin. Toisaalta ymmärrän aivan hyvin, että jos joissakin vaaleissa jotkut "protestipuolueet" saavat suuren kannatuksen, se merkitsee että valtapuolueet ovat tehneet pahoja virheitä. Kuten Saksassa, arvatenkin Ranskassa - ja Suomessakin jo paljon aikaisemmin. Purjehtija tietää, että tuulet muuttuvat koko ajan, ja niihin on ajoissa reagoitava, joskus lievästi, joskus jyrkemminkin.
Kirkollisvaaleissa en äänestä. Niissä on kahdenlaisia listoja: on Turbohurskaat, ja ovat huonosti naamioidut Poliitikot. Mikä lienee vasemmistolainen kanta filioque-kysymyksessä? Mikä on porvarillinen vastaus anteeksianto-problematiikkaan? Ja epäilen, että itse Jumalalta repeää reva kun hän kuulee turbohurskaiden sovittelevan pyhimyskehää päänsä päälle.
Villi ja vapaa on vaarallinen, ei alistu mihin tahansa, ja ajattelee omilla aivoillaan. Kuka johtajaksi haluava sellaista voisi sietää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti