Päätin syödä vähän välipalaa, ja kun en nyt halunnut keskittyä liberalismin historiaan, avasin näkylaatikon. Mitään muuta järjellistä ei ollut tarjolla, paitsi naisten futista.
Se alkoi juuri, ja taustalla huusi englanniksi joku arvatenkin mielenterveytensä kadottanut selostaja. "Köln vastaan Leipzig" se kiljui ja ilmoitti että nyt on aivan järkyttävän kiihkeä ottelu ja kova taistelu tulossa. Ääni kärisi ja katkeili, ja aina kun joku naisista potkaisi palloa, äijä voihki kuin olisi selostanut USA:n vaaleja tai junaonnettomuutta.
Välipala tuli syödyksi, ja naisten peli aaltoili sinne tänne. Tulin sitten tänne armaani luo, ja rupesin miettimään tätä juttua.
Ensimmäinen perusajatus oli, että ihmiset eivät tajua liikkuvaa (tai liikkumatontakaan) kuvaa, ellei sitä sitä jotenkin selosteta. Kuvassa häälyy jotain, ja kun järkyttynyt selostaja huutaa että nyt palloa potkaistaan, katsoja huomaa että juu, nyt tosiaan palloa potkittiin! Selostuskieli oli englanti, vaikka peliä pelattiin Saksassa, jotta mahdollisimman moni kielitoistaitoinenkin saisi tämän elämyksen: palloa todella potkaistiin!
Sitten ihmettelin tätä äänenkäyttöä. Liikkuva kuva näyttää milloin rauhallisesti odottelevaa tapahtumista, milloin jännityksen kohoamista. Kun selostaja koko ajan huutaa kuin henki olisi juuri menemässä, hän ei enää voi kiihdyttää ilmaisuaan siinä vaiheessa kun jotain alkaa tapahtua. Hän menettää siis mahdollisuutensa osallistua yhteiseen katsomokiihkoon.
Kun selostaja karjuu ilmoille jotain "ainutlaatuisen jännittävää", "kaikkien aikojen ottelua" tai "historiallisen hetken järkyttävää suuruutta", hän ei itse asiassa olekaan selostamassa ottelua, vaan houkuttamassa puoliälyistä katselijakuntaa pysymään paikoillaan ja katsomaan myös mainoksia.
Jalkapallo-ottelu ei televisiossa olekaan itseisarvo, vaan sen keino levittää mainostajien ilosanomaa. "Älä mieti! Osta heti ennenkuin loppuu!".
On toki niitäkin, jotka huvittuvat selostajien suuresta äänestä ja mahtavista ilmaisuista. "Naisten futis ei ole mitään jalkapalloa!", julistaa yksikin hyvä kaverini. Hän on tietysti sikäli oikeassa, että "miesten jalkapallo" ei ole samaa kuin "naisten jalkapallo". Miehet ovat eri lailla rakennettuja kuin naiset. Mutta on minulla yksi pätevä vastaväite. Maaliin tullessaan pitkänmatkan juoksijat tai hiihtäjät ovat rättiväsyneitä, hikisiä ja kuolaa valuu heidän suupielistään. Sekä miehillä että naisilla. Mutta naisia on kumminkin piirun verran mukavampaa katsoa kun miehiä. Sen verran ovat kumminkin söpömpiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti