keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Lassi Nummi †

Minä tahtoisin lopettaa kuin huomaamatta. Tahtoisin puheeni verkkaan liukenevan
soittoon, soiton liukenevan valoon, valon hiljaisuuteen joka virtaa ovista.
Ikäänkuin olisit jo poissa, kaikki lähteneet, huoneet täyttyneet
helmiäisloistoisella hiljaisuudella,
ikkunaluukut unohdetut, kuu laskemassa,
kastepisaroiden verhotessa nukkuvan villiviinin.


[Chaconne, kokoelmasta Taivaan ja maan merkit, 1956]

Ystävää muistellen, syvyydessä solisevaa vuoripuroa kuunnellen, kuunnellen miten se vuoria ylistää...

Kari

5 kommenttia:

  1. Kerrassaan upea runo! Se kosketti.

    VastaaPoista
  2. Lassi Nummi

    ensimmäinen runoilijani, hänestä aloitin runomatkailun
    lukiopoikana kaupungin kirjastossa
    - sitten vasta tulivat muut.

    VastaaPoista
  3. Kari Rydman, kirjoittaisitko lyhyen esseen Lassi Nummi -kirjaan? Kyselee Katriina Kajannes Lassi Nummen seura ry:stä, e-osoite seuran kotisivulla http://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/lassi-nummi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä löytänyt e-osoitettasi noilta sivuilta, mutta mikähän mahtaisi olla aikataulu? Jotain saattaisin tietääkin, olinhan hänen poikiensa opettaja ja läheinen ystävä aina 50-luvulta lähtien...

      Poista
  4. Kari...

    Hyvä ystäväni, opiskelutoverini, opiskeluajan kämppäkaverini ja ystäväni 37 vuoden ajalta haudataan lauantaina. Hautajaiset ovat hiljaiset, mutta minä olen saanut kutsun.

    Lainasin sinun säkeitäsi kukkalaitteen tekstiksi

    Lainasin sitä klassista;

    Aurinko laskee,
    jo pitenee varjot

    jne...


    Kiitos Sinulle

    Tillman

    VastaaPoista