perjantai 25. toukokuuta 2012

Loput lasten sävellykset, ja kenraalipastorin kohtalo


Tässä ovat viimeiset kahdestatoista Yhtenäiskoulun alaluokkalaisen oppilaan sävellyksestä vuodelta 1966. Laulut ja niiden tekijät ovat

Kissanpoikanen - Ilkka Sammalkorpi
Pikku pupu järven jäällä - Päivi Äärynen
Sukkela suutari - Lasse Mäntynen
Olin minä kerran kylässä - Anna-Maija Sysiharju

Kaksi ensimmäistä tekstiä on muistaakseni peräisin koulussa käytetystä Somerkiven Lasten omasta aapisesta. Muista en ole varma. Mutta hauskoja laulut ovat, ja melodioiltaan täysipainoisia. Kyllä niille jotain pitäisi tehdä...

Muutamien luokkien kanssa tehtiin myöhemmin kollektiivisesti lauluja. Tokaluokkalaisten kanssa syntyi laulu Olipa kerran Aapeli, ja tämä Aapeli-parka joutui moniin kommelluksiin, kuten esimerkiksi putosi kuralätäkköön.

Kolmasluokkalaisten kanssa tehtiin Keskiyön kauhutango, asiaankuuluvasti aiheesta "On keskiyö, kello kakstoista lyö". Huumorintajulleen ominaisesti lapset ironisoivat koko kauhukertomuksen sen lopussa, kun "faija" kävi jääkaapilla. Sitä eivät kummitukset eivätkä luurangot enää kestäneet, ja katosivat kauhuissaan.

Neljäsluokkalaiset olivat sofistikoituja. Heiltä syntyi "Uolevin ja Matildan lav-stoori", taisipa olla jonkun suositun elokuvan mukaan. Huippukohta on laulun lopussa, kun luetellaan nimeltä kaikki 22 lasta jotka he saivat. Lista on tässä:

Juuso ja Hiski ja Kustaa ja Elmeri,
Lyyli ja Iida ja Manta ja Hillevi,
Impi ja Lempi ja Emma, Uuno ja Amanda,
Roope ja Toope ja Eetu, Huuko ja Justiina,
ja Ville ja Kille ja Kalle ja Loviisa.

Valitettavasti laulu on monesti joutunut sensuurin hampaisiin. Uolevin ammattia on pidetty loukkaavana, se oli "kenraalipastori", ja hänen ominaisuuksiaan on vaadittu siistittäviksi, hän nimittäin oli luokan äänestyksen tuloksena "kalju, komea ja kierosilmäinen". Myöskään tätä laulua ei kuulemma pitäisi esittää lapsille, jos joukossa on yksikin jonka nimi esiintyy listassa. Oikeilla sanoilla tätä laulua ei kukaan olekaan tietääkseni levyttänyt.

Noh, katoavaa kansanperinnettähän alkaa jo olla Pepin isän Efraim Pitkätossun ammattikin. "Neekerikuningas" on aivan liian hyi hyi meidän mentaalihygieniselle ajallemme.

7 kommenttia:

  1. Olin joskus 70-luvun alkupuolella kahtena kesänä Luhangassa Luovan toiminnan leirillä jossa ainakin toisena vuotena sinä olit myös ohjaana/inspiraattorina. Opin silloin tuon Kekiyön kauhutangon. Luulen muistavani vielä sanat ja sävelenkin. Poikani on laulusta kovasti kiinnostunut ja yritin sitä netistä etsiä mutta en löytänyt.
    t. A-M

    VastaaPoista
  2. Yritän löytää sen vanhan nuotin. Kun se luultavasti ei löydy, kirjoitan laulun puhtaaksi ja julkaisen sen täällä blogissa kaikkien saataville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Sanat menivät siis muistaakseni näin:
      "On keskiyö, kello 12 lyö
      tuuli ulvoo puissa, kauhu hiipi luissa,
      on hämärää, veitsi välähätää,
      kurkku katkeaa, faija nukahtaa"
      Sitä en muista oliko laulussa toinenkin säkeistö.

      Poista
    2. Se runo menee näin:

      On keskiyö, kello kakstoista lyö,
      tuuli ulvoo puissa, kauhu hiipii luissa.
      On pimeää, veitsi välähtää,
      kurkku katkeaa, haudat aukeaa.

      On keskiyö, ja haamujen työ,
      luurangot tanssii kalisevan valssin.
      Ovi aukeaa, käsi pilkottaa,
      kädessä kirves - verinen!

      On keskiyö, faija jääkaapilla syö.
      Pullo putoaa, sirpaleiksi hajoaa.
      Haamut säikähtää, työ kesken jää.
      Kummitukset katoaa - faija nukahtaa.

      Poista
    3. Mahtavaa! Kiitos paljon runosta!

      Poista
  3. Hei Rytky!

    Löytyykö sinulta Kenraalipastori Uolevi Pönttisen sanoja? Täytän 50 v elokuun neljäntenä ja Liisa haluaisi laulaa luokamme vanhan biisin juhlissani, mutta sanat ovat hukassa.

    Titi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se runo menee näin:

      Kenraalipastori Uolevi Pönttönen
      oli kalju, komea ja kierosilmäinen.
      Hän meni kerran häihin
      soittamaan rokkia,
      ja sitten hän meni keittiöön
      katsomaan kokkia,
      ja alkoi sitä heti nokkia.

      Kokki oli nimeltään Matilda Möttönen,
      hän oli pulska, punakka ja hyvin kiukkuinen.
      Ja kun Uolevi sanoi: "Mennään naimisiin",
      niin Matilda tarttui häntä kauluksiin,
      ja karjaisi lempeästi: "Aivan niin!"

      Ja niin Uolevin ja Matildan häitä vietettiin.
      Siellä tuhansille vieraille jugurttia juotettiin.
      Ja nyt tämä kertomus käy yhä hurjemmak',
      sillä lapsia syntyi heille kakskytkaks',
      ja heidän nimensä kuulette seuraavaks':

      Juuso ja Hiski ja Kustaa ja Elmeri,
      Lyyli ja Iida ja Manta ja Hillevi,
      Impi ja Lempi ja Emma,
      Uuno ja Amanda,
      Roope ja Toope ja Eetu,
      Huuko ja Justiina,
      ja Ville ja Kille ja Kalle ja Loviisa.

      Terveisiä koko luokalle ja onnea juhlapäivällesi!

      Rytky

      Poista