Helsingin Sanomat esitteli "raadilleen" kysymyksen, onko suomalaisten historiakuva rehellinen. Moni vastaaja ylisti historiakuvamme arkisuutta ja käytännöllisyyttä. Muutama toki jaksoi uskollisesti jatkaa muodikasta sotahistoriamme ja ennen muuta talvisodan vähättelyä. Tähän oli suomentaja Jukka Mallisella ajankohtaista huomautettavaa:
Kansallisromantiikka ja kansallinen herätys loi historiallisia myyttejä, runollisia kuvia sotaisista voitoista, kalevalaisista kuninkaista, menneisyytemme suomalaisista merivalloista ja 'Ruotsi-Suomesta'.
Nyt heiluri on ehkä heilahtanut päinvastaiseen – menneisyytemme vähättelyyn. Imperiumeja vastaan nousseet kansalliset identiteetit mitätöidään tänään ehdollisiksi ja mielivaltaisiksi konstruktioksi. Tämä vähättely palvelee metropolien valtaa.
Meillä tällainen itsehalveksunta näkyy historiatieteissä muodikkaana 'demytologisaationa', joka merkitsee kansallisen projektin ja juurien totaalikieltämistä. Imperiaaliseen aristokratiaan hurmaantuneet nousukkaat yrittävät ansaita ylikansallisten keskusten hyväksynnän glorifioimalla imperiumien (korkea)kulttuuripääoman ja toimivat näin globalisaation kiilapoikina. Tämä porvari aatelismiehinä katsoo alhaaltapäin Pariisin, Tukholman ja Pietarin herroja ja haluaa kiipiä näiden joukkoon, saada näiden hyväksynnän. Postmoderni kreivin sylissä istunut professori häpeää supisuomalaista omaleimaisuutta.
Kanava-lehdessä ulkoasianneuvos emeritus Henrik Impola toteaakin, että historiantutkimuksen piirissä syntynyt absurdi (Suomen) valtion kieltämisteoria voi aiheuttaa sen, että Venäjällä otetaan esille aiemmat Haminan rauhan väärät tulkinnat, joiden mukaan Suomi 'kuuluu' Venäjälle. Nämä teoriat tulevat hänen mukaansa suomettuneisuuden jäänteistä eli itäorientoituneisuudesta ja lännenvastaisuudesta – suomalaiset itse lähettävät taas Venäjän suuntaan houkuttelevia signaaleja, mikä voi tietyissä käänteissä tuottaa vaaratilanteita."
Me elämme vaarallisessa maailmassa, ja Suomen kannalta katsottuna vaara uhkaa edelleen samalta suunnalta kuin ennen. Ei ole häpeällistä myöntää pelkoaan - sitä ruokkivat tänäänkin lukemattoman monet signaalit idän suunnalta. Yhdyn täysin Uuno Kailaan 81 vuotta sitten kirjoittamaan rukoukseen:
Alati synnyinmaalle
siipies suoja suo!
Professori Klingen käsitykset näyttävät jatkuvasti nostavan Jukka Mallisen verenpainetta hengenvaarallisiin lukemiin. Voisi mies jo yrittää ottaa vähän rennommin.
VastaaPoistaMutta mitä tuo "(Suomen) valtion kieltäminen" mahtaa tarkoittaa? En minä ole huomannut muunlaista "kieltämistä" kuin sitä, että perinteisen (kansallisromanttisen) ajatuksen Suomen valtion syntymisestä Porvoon maapäivillä 1809 on osoitettu olevan vähintäänkin anakronistista ylitulkintaa.
Nykykäsityksen mukaan Suomen valtio syntyi 1800-luvun kuluessa rauhallisesti ja vähin erin jääden suomalaisilta itseltäänkin melkein huomaamatta. Olemassolostaan täysin tietoinen ja valtiollisesti kypsä Suomen kansa(kunta) kehittyi siinä ohessa. 1800-luvun lopussa molemmat olivat jo vankkoja tosiasioita. Sortokauden venäläisten oli varsinkin tuota valtioajatusta vaikea hyväksyä ja he hyökkäsivätkin sitä vastaan tarmokkaasti - ja jossain suhteessa myös varsin pätevin perustein. Suomalaiset puolestaan joutuivat vähän oikomaan historiallisia mutkia puolustaessaan oikeuttaan kansalliseen autonomiaan ja omaleimaisuuteensa. Se saattoi olla sortokauden poikkeusoloissa hyväksyttävää, mutta en näe yhtään syytä, miksi meidän pitäisi palata jonkun Mechelinin tulkintoihin.
Paitsi Klinge, myös Osmo Jussila ja varsinkin Keijo Korhonen ovat valottaneet Suomen valtion ja kansakunnan syntyä. He ovat oleellisissa kysymyksissä samoilla linjoilla, ja erityisesti tuota viimeksi mainittua on vaikea pitää kansallisesta alemmuudentunnosta kärsivänä isompien mielistelijänä. Klingestä ja hänen ylenmääräisestä "putinismistaan" voi tietysti olla montaa mieltä.
KR
VastaaPoistaitse aina tuota kieltä tarkkaan, en niinkään asiaa. Enkä muuta Malisen kielestä voi sanoa että: mitämitä!
=
...'demytologisaationa', joka merkitsee kansallisen projektin ja juurien totaalikieltämistä. Imperiaaliseen aristokratiaan hurmaantuneet nousukkaat yrittävät ansaita ylikansallisten keskusten hyväksynnän glorifioimalla imperiumien (korkea)kulttuuripääoman ja toimivat näin globalisaation kiilapoikina.
Ei tuota vissiin voi suomemmin sanua. :(