Elä veikkonen puttoo... Naiset kehvelit osaavat juonitella!

Die Gartenlauben ja 1800-luvun lopun laatukuva- eli genremaalarien aarrearkun kansi on vasta avattu, ja sieltä putkahtaa esiin yhä uutta ja uutta ja hauskaa. Tässä kuvassa on sisältöä useammankin kuvan verran. Katsokaapa naisen asentoa. Hän muka tukee ihailijaansa, jonka on saanut yrittämään lähes mahdotonta - tietysti suuren palkinnon toivossa.

Tuo naisen ote ja asento on edullinen, jos hänen tarkoituksensa on saada ihailija pulahtamaan veteen. Tämä tarkoitus on hyvin helposti yleistettävissä naispsykologian keskiöön. Nainen ilmoittaa haluavansa jotain (jos ei kuuta taivaalta niin edes vaikeasti poimittavan kukan), jonka pyynnön hän uskottelee vain urhean ihailijansa pystyvän täyttämään. Tämä tietysti hivelee ihailijan itsetuntoa, ja sitäpaitsi hänellä on toiveita muunkinlaisesta palkinnosta, sellaisesta jonka vain nainen voi antaa, ja jota nainen usein mielellään käyttääkin houkuttimena.

Edessä on nyt kaksi skenaariota. Naisen asento viittaa suoraan ensimmäiseen, joka on: mies kumminkin pulahtaa veteen, naisen näennäisestä kovasta auttamisesta huolimatta. Tästä on naiselle suurta etua. Hän saa tilaisuuden hoitaa miestä, ehkä riisuakin tämän märkiä vaatteita, huolehtia miehen pysymisestä lämpimänä ja niin edespäin. Mies puolestaan kokee antaneensa melkein kaikkensa naisen oikkua täyttäessään. Molemmat ovat onnellisia, ja miehellä on kaksinkertainen syy odotella sitä isompaakin palkintoa.

Toinen skenaario on se, että molemmat pulahtavat veteen. Tällöin itse oikun täyttäminen, kukan saaminen, jää sivuasiaksi, ja se kukka luultavasti myös murskautuu ankarassa pulikoimisessa ja pärskimisessä. Tämä toinen skenaario toteutuu silloin, kun naisella on itse asiassa oikein kova kiire palkita miestään sillä miehen perimmältään odottamalla tavalla.

Merkillinen tämä naisen ja miehen välinen koreografia, jota yhä uudestaan ja uudestaan toteutetaan vähin variantein, ja josta molemmat osapuolet ovat olevinaan autuaan tietämättömiä.

Ja teinpä haikun nyt karjalan murretta tavoitellen. Se oli helppoa.

*

Tässä on yksi Gartenlauben tehtävistä 1899 vuosikerrassa. Koristeellisesta kuvasta pitää kerätä kirjaimet, niin selvästi näkyvät kuin peitellytkin, ja muodostaa niistä erään traagisen oopperan nimi. Vaatimattomasti ilmoitan ratkaisseeni tehtävän noin kymmenessä sekunnissa, vaikka joidenkin kirjainten löytäminen olikin hiukan vaikeata, varsinkin E:n. (Kuvia on edelleenkin syytä klikata suuremmiksi).

Siis: mikä on tuo ooppera? Vihjeenä, että se toki alunperin oli näytelmä, ja että sen nimi tulee pääosan esittäjän nimestä.