Meidän suvussa ei pruukata heittää mitään pois. Nyt on isäni rintamerkkien vuoro. Yläkuvassa on kolme mottitalkoitten merkkiä vuosilta 1942, -44 ja -45, äitini ja isäni maaottelumarssimerkit 1941 toukokuulta, sekä myöhäisempi Suomen sotaveteraaniliiton perustajajäsenen merkki. Iso pinssi keskellä on merkitty 16.5.1918/1938, ja sillä juhlittiin valkoisen armeijan paraatia Helsingissä Mannerheimin johdolla, ja samalla vapaussodan (tai jos haluatte sisällissodan) päättymistä.
Miten niin "vapaussota"? Kenet siinä vapahdettiin ja mistä?
VastaaPoistaVieno
Tuon merkin tekijät ja kantajat pitivät tapahtumia vapaussotana- Sen vuoksi lisäsin tuon sanan 'sisällissota'. Ei ruveta nyt riitelemään näistä sanoista. Kun esittelen jonkin historiallisen yksityiskohdan, käytän sen oman kontekstin termejä. Aivan turhaa on mennä jälkikäteisiä selittelyjä ja anteeksipyyntöjä asioihin sotkemaan. Nämä henkilöt olivat valkoisia ja suojeluskuntalaisia. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen. Ei myöskään pujnavalkoinen...
PoistaEipä aloiteta sitten kansalaissotakeskustelua...
PoistaYst. Vieno
Jännä huomata tässä sukupolvien ero. Kaikki isovanhempani syntyivät kymmenisen vuotta vuoden 1918 sodan päättymisen jälkeen, joten minulla ei ole juuri minkäänlaista henkilökohtaista kontaktia tapahtuneeseen. En itse asiassa tiedä ketään sukulaista, joka olisi kuollut Suomen sisällissodassa. Sen tähden nimitysongelma on minulle ollut akateemista pohdiskelua.
PoistaMutta sen muistan, että mummilla oli usein tapana, jos hänellä sattui olemaan punainen paita päällään, tokaista: "Kyllä minä saan tämän punaisen paidan päältäni pois (jos on pakko)." En tietenkään silloin ymmärtänyt viittausta. Kai hän viittasi joko vuoteen 1918 taikka joihinkin 1930-luvun tapahtumiin, kuvittelisin.
Vapaussota, sisällissota, kapina... "rakkaalla lapsella" on monta nimeä. Itse olen aina ajatellut tuon paikallisen verenvuodatuksen veljessotana, jossa yksi ja sama kansa tappoi toisiaan. Näin jälkeenpäin ainoa mikä vielä ihmetyttää on tuo joidenkin ihmisten valtava kiihkomielisyys menneistä kamaluuksista, joita tekivät silloin kummankin osapuolen edustajat. No, siitä saa hyvän käsityksen, että ihminen ei ole vieläkään oppinut mitään.
VastaaPoistaJorma Ahola
Hienoa kun olet säilyttänyt nuo isäsi merkit!
VastaaPoistaMinulta kun meni koti pakkohuutokaupassa, niin samalla meni mm. isäni sotilaspassi yms.
Hyvää talvisodan päättymisen muistopäivää!
JK.Kuitenkin kansalaissota on elämääni toiseksi eniten vaikuttanut asia, siksi siitä aina innnostun.
Vieno
Miksi vapausota, ketä siinä vapautettiin, muka, kysyi anonyymi. Hoh hoh hoijaa laiskuutta perustietojenkin suhteen.
VastaaPoista1. Sodassa maamme vapautettiin ensin venäläisistä varuskunnista ja Venäjän armeijasta jota oli vielä paljon vasta itsenäistyneen maamme alueella. T'ämä nyt on jo ihan perustietoa. Lue historian Pikkujättiläinen edes.
2. Maamme vapautettiin sen jälkeen punakapinallisista joiden taustalla vaikutti pyrkimys ja päämäärä päästä osaksi Neuvostojen bolsevistista Venäjää. Maahan juuri saatu äänioikeus, demokratia, itsenäisyys, parannukset olosuhteisiin eivät riittäneet, haluttiin kaikki heti mulle tänne nyt: työväenluokan sosialistinen
d i k t a t u u r i. Maa vapautettiin siitä.
Näiden asioiden ääneensanominen ei ole riitaisuutta, ei edes oikeistolainen näkökanta, se nyt vaan sattuu olemaan hist. fakta. Näin vaikka vuosikymmeniä sitä ei saanut ajatella niin kuin se silloin oli. Sota oli samalla tietysti kamala sisällisota, niin ne usein aina ovat, kun laillinen hallitusvalta halutaan syrjäyttää pakkovallan ja väkivallan voimin.
t. Terveellisen Taantumuksen Torvi
Ja olihan kansalaissodasta jotain hyötyäkin; torpparilait saatiin vihdoin kuntoon.
PoistaV.
En käy lainkaan väittelemääm Taantumuksen kanssa; en silti ole samaa mieltä, mutta sinulla on toki oikeus pitää omat mielipiteesi.Suomessa on mielipiteenvapaus.
VastaaPoistaSuosittelisin sinulle ajatusten avartamiseksi joitakin historiallisia teoksia.
Jyränki Antero:Kansa kahtia, henki halpaa:oikeus sisällissodan Suomessa.
Siltala Juha:Sisällissodan psykohistoria.
Pekkalainen Tuulikki.Punavankileirit 1918: Suomalainen murhenäytelmä.
Rosenius Aapo: Teloittajien jäljillä: valkoisten väkivalta Suomen sisällisodassa.
Kaarninen Mervi: Punaorvot 1918.
LIsäksi vanhemmista tutkijoista Jaakko Paavolainen on julkaissut mm. Suomen kansallinen murhenäytelmä: punainen ja valkoinen terrori ja vankilerit vuonna 1918.
Nuoremmista tutkijoista muistelisin Marko Tikan kirjoittaneen jotakin hyvää tekstiä aiheesta; en n yt löydä kirjan nimeä.
Mutta sodan jälkeisestä ajasta Marko Tikka on kirjoittanut mielenkiintoisen Valkoisen hämärän maa? : Suojeluskuntalaiset, virkavalta ja kansa 1918-1921.
Sitten on tietysti kaikkien tuntema best seller eli Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle.
Siitä teoksesta voi olla montaa mieltä, onko se esim. liiaksi popularisoitua tekstiä tms. Asiavirheitä on runsaasti esim. paikallisten taistelujen kulun kuvauksissa.
Mutta rakas Torvi, jos jaksat lukea vain yhden kirjan, lue Anna Bondestamin
Klyftan (Kuilu). Siinä tulee lapsen näkökulma hienosti esille.
Roseniuksen kirjaa en ole lukenut, muut olen. (Aion sen kyllä lukea, kunhan ehdin.)
Lukemisiin ja ajatusmyllerryksiin!
Vieno
Näinhän "isänmaalliset" opettajat männä vuosina opettivat. (Ei minulle, minulla oli objektiiviset historianopettajat.)
VastaaPoistaPuolet valikoituivat sen mukaan mihin sosiaaliseen asemaan oli sattunut syntymään.Useimmiten. Ei auttanut pullikoida vastaan.
Minun isoisäni oli köyhä mäkitupalainen, jolle punakaarti tarjosi asetta. Isoisäni sanoi, että kyllä hän voi sen aseen ottaa, kun kerran pakotatte, mutta ketään hän ei sillä ammu. Eikä ampunut. Sodan jälkeen isoisä hautasi kiväärin takapihalle.Tämä oli Kymenlaaksossa.
Toinen isoisäni oli kansalaissodan aikaan Keski-Suomessa pienessä kylässä, ja sen kyläkunnan miehet olivat päättäneet lähteä metsäkaartiin sodan ajaksi; eivät halunneet sekaantua sellaiseen.Niinpä isoäiti sai jäädä lapsen kanssa kotiin kahdestaan.
Miksikö heitä punaisiin pakotettiin? Koska olivat köyhiä työmiehiä.
Köyhyys ja nälkä punaisia kaartiin ajoivat, eivät mitkään poliittiset pyrkimykset.
Molemmilla puolilla tapahtui ylilyöntejä, ääritekoja, jotka vaivaavat vieläkin.
Muttei meillä ole tulevaisuutta, ellemme tunne historiaamme. Ja muista sitä.
Eräästä tutusta laulusta sitaatti, vaikkei se oikein tähän sovikaan (Blladi toveri Viljasesta:"Me muistamme toveri Viljasta jonka ohrana murhasi.-------Ei kutsu muisto Viljasen meitä verin kostamaan, se kutsuu vanhan hautaaamaan ja uutta rakentamaan.Se kutsuu Suomen nuorisoa yhteen rintamaan. Se yhteinen työ ja velvollisuus on kansainvälinen." (Sanat eivät ehkä menneet ihan juuri noin, mutta sinne päin, ei ole nyt mahdollisuutta tarkistaa sanojen oikeellisuutta.)
V.
Pääsiäissunnuntaina tuli YLE Radio 1:stä Viikon kirja-ohjelma, jossa aiheena oli mielenkiintoinen Tuulikki Pekkalaisen teos Lapset sodassa 1918. On vieläkin Ylen nettisivuilta kuunneltavissa tämä ohjelma.
VastaaPoistaMuistakaa myös saman kirjoittajan teos Susinartut ja pikkuimmet (Naisista kansalaissodassa).Se on aikoinaan esitelty Kalle Haatasen ohjelmassa.
Torstaina ja tänään tuli YLE Radio 1:ltä Todellisia tarinoita-ohjelma Fellmannin Marseljeesi, joka kertoi Fellmannin Pellon (Lahdessa)tapahtumista vuonna 1918.
VastaaPoistaOhjelman voi edelleen kuunnella Areenasta.Niille, joita historia kiinnostaa. Etenkin vuoden 1918 tapahtumat.