Suvivirsi ja lapsellinen ajattelu

Suvivirsi-taistelun seuraaminen ei ole ollut kovinkaan ylentävää puuhaa. Eritasoisia argumentteja on viskelty suruttomasti sinne tänne, ja valitettavan suuressa osassa kommentaareja ja julistuksia ajatuksellinen taso on ollut surullisen heikko. Olen jo muutamaan kertaan sanonut, että kiihkomielisten ateistien vuodatuksia voi verrata seitsenvuotiaan lapsen pettyneeseen raivoon, kun tämä huomaa että joulupukin naamion takaa paljastuukin naapurin setä. Yhtä lailla lapsellista on kirjainuskovaisten ajattelu. Jos yksikin kirjain muutetaan, koko rakennelma sortuu.

Monen on vaikea ajatella, että joulupukki silti olisi olemassa, abstraktina ja sympaattisena hahmona tutussa kertomuksessa, jota jouluisin näytellään perheissä ja yhteisöissä. (Sillä on toki myös kristillinen pohja Pyhässä Nikolauksessa.) Vielä vaikeampaa useimmille lienee ajatella uskontoja eräänlaatuisen henkisen kehityksen ilmenemismuotoina, jotka kukin omalla tavallaan vertauskuvallisesti ja tarinoiden muodossa ovat yrittäneet selvitellä ihmisen ja hänen maailmansa outoja ja salaperäisiä asioita.

Oli se jonkun mielestä kivaa tai ei, Eurooppa on syntynyt ja kehittynyt viimeiset vajaat kaksituhatta vuotta kristillisen yhtenäiskulttuurin puitteissa. Kristillinen perintö näkyy jokapäiväisessä elämässä kaikin tavoin, riippumatta ihmisten henkilökohtaisista mielipiteistä tai uskonnollisesta ajattelusta. Seitsenpäiväisellä viikolla on uskonnollinen taustansa, viikonpäivillä samoin. Pohjoismaiden liput ovat kristillisiä symboleja, suurjuhlat pääsiäinen ja helluntai istuvat tiukasti yleisessä perinteessä. Suurella osalla etunimistä on juutlainen ja kristillinen pohja. Kuolleitten muistopäivällä ja pyhäinpäivällä on kristillinen tausta, vaikka kuolleita toki voidaan muistella uskonnosta riippumattakin.

Kaiken kristillisen perinteen poistaminen länsimaisesta yhteiskunnasta on toivoton yritys. Siinä menevät juhlien ja laulujen ja lippujen ohella myös kulttuurin suurteokset. Suurenmoinen arkkitehtuuri, Matteus-passiot ja puolet taidemuseoiden sisällyksestä - kaikki enemmän tai vähemmän myös sivistyneen eurooppalaisvaltion tukemia asioita.

Monet Kristuksen lauseet ovat keskeisenä osana yleisessä eurooppalaisessa etiikassa, ja sama koskee myös vaikkapa Paavalia. Tokihan uskontoja on käytetty ja käytetään yhä tekosyynä valtapolitiikalle ja pahanteolle, vastoin niihin yleisesti rakennettuja eettisiä pyrkimyksiä. Kristinusko on tässä mielessä jo varsin rauhottunut, osa islamista sen sijaan ei.

Lapsenomaisen kirjaimellisesti ajattevalle on vaikea selittää, että Suvivirressä kiitetään Jumalaa symbolisesti kaikesta kesän ihanuudesta. Määritelmällisesti ihminen ei voi Jumalaa kuvata, hän/se on jotain joka on ihmisen ajattelukyvyn ulkopuolella. Jumalasta ei edes voi esittää kantoja tai luonnehdintoja "yliluonnollisen" tai "luonnollisen" olemuksen asteikolla. Mutta kirjaimellinen ateisti törmää sanaan "Jumala", ja saa hepulin. "Jumalia ei ole!", hän hädissään huutaa, huomaamatta että esittää väitteen joka on aivan yhtä epämääräinen kuin kaikki mielikuvat mahdollisesti olemassa olevastakin Jumalasta.

Samalla symbolisella ja abstraktilla lailla voi suhtautua muihinkin kristinuskon suurten kertomusten yksityiskohtiin. Suosittu aihe on ollut esimerkiksi Marian neitsyys, jonka parissa puberteettiset kommentaattorit ovat innolla ilakoineet. Ja jos Jeesus sikisi parthenogeneettisesti, hänen olisi vieläpä pitänyt olla nainen! Mutta kertomus Mariasta ja hänen esikoisestaan ei ole lääketieteellinen kertomus. Puuttumatta sanojen merkityksiin yli 2000 vuoden takaisessa juutalais- ja kreikkalaismaailmassa, voidaan yhtä hyvin hyväksyä "neitsyys" jonakin vertauskuvallisena asiana, ja ainakin kunnianimenä. Mitä sitten? So what? Itse tarinan lähtökohdathan ovat itse asiassa vanhempiakin kuin tämä erityinen kertomus.
_______

Tähän yhteyteen liittyy vielä useasti harmittelemani kovin yleinen viehtymys maagiseen ajatteluun. Siinä siis on olettamuksena, että jokin "pahaksi" mielletty entiteetti, kuten karhu, paholainen tai Venäjä on jätettävä puheesta pois, muuten se maagisesti ilmestyy paikalle kaikkine kamaline seurauksineen. On puhuttava hyssytellen, ettei "se" huomaa.

Tässä mielessä tulee sivumennen sanoen mieleen se hämmästyttävän yleinen havainto, että Neuvostoliittoa ihailleet vasemmistolaiset sankoin joukoin yhäkin ovat asenteeltaan Venäjä-myönteisiä, vaikka tuon maan nykyinen politiikka ja ideologia ovat mahdollisimman kaukana ihanteellisesta sosialismista, kommunismista nyt puhumattakaan. Oliko vasemmistolaisuuden todellisena pohjana sittenkin opportunistinen ajattelu voittajan puolella olemisesta?

Eduskunnan televisioidussa Ukraina- ja turvallisuuspoliittisessa istunnossa muuan naisedustaja parahti, että "Moskovassa kyllä kuullaan mitä täällä puhutaan". Tämä jos mikä on sekä maagista että opportunistista ajattelua. Jos Paha kuulee syntiset puheet, se tulee ja syö. Tai todennälöisimmin joku, joka ilmoittautuu Pahan legitiimiksi edustajaksi.