Silittämisen turhuudesta

Mururasia

En tiedä, onko maailmassa todella olemassa turhia asioita, mutta jos on, minulla olisi tarjota listalle hyvä esimerkki. Se on vaatteitten silittäminen. Ihmisten silittäminen on sitten aivan eri asia.

Täsmennän hiukan. Sata vuotta sitten kankaat olivat sellaisia, että niitä oli pienoinen pakko silitellä. Minulla on leegio kuvia sadan vuoden takaa, ja kylläpä paremman naisväen koltut olivat ryppyisiä, ilmeisesti jo pian ylle pukemisen jälkeen. Mutta nykyiset kankaat ovat toista maata. Selitänkin miten saavutin vapauden ja lakkasin silittämästä vaatteitani.

Miesten housut. Veitsenterävien prässien aika on jo ohi, eikä se kestänytkään kovin kauan. Niissä prässeissähän oli se paha puoli, että polvipussit vähitellen tuhosivat prässäysmahdollisuuksia. Tokihan sadan vuoden tapaiset käytösoppaat ilmoittavat, että herrasmiesten ei sovi istuutuessaan vetäistä lahkeita koholle polvipussien välttämiseksi, sillä herrasmiehellähän on aina varaa ostaa uudet housut pussiintuneitten tilalle.

Lakanat. Minun lakanani aina vähän rypistyvät kuivuessaan. Mutta ei hätää. Ensinnäkään ne eivät ole yleisesti näkyvillä, ja toiseksi ne kyllä siliävät nukkujan alla. Sitten kun ne taas alkavat rypistyä uudella tavalla eli pitkittäisesti, onkin jo aika vaihtaa uudet tilalle.

Miesten paidat. Luulin joskus, että miesten smokkipaidoista piti silittää ainakin näkyvä etuosa ja hihat. Tämän vuoksi minulla oli vielä viitisentoista vuotta sitten silityslauta auki olohuoneen nurkassa. Hihat tuottivat vaikeuksia, kun ei ollut erillistä hihalautaa. Sitten tajusin, että smokkipaidan hihat eivät koskaan tule näkyviin, paitsi ehkä harvoissa tapauksissa, jolloin siitä ei ollut niin suurta väliä. Jätin hihat silleen. Sitten huomasin, että etumuksen sai sileäksi vetämällä paidan ensin päällensä, ja ruiskuttamalla siihen sitten joitakin pisaroita vettä. Voilà! Viidessä minuutissa paita oli jo sileä ja kuiva!

Silityslauta jäi tietysti paikalleen, ja sen kävi samoin kuin kaikkien muidenkin vaakasuorien pintojen: se täyttyi kirjoista ja paperikasoista. Jonkun kevään aiheuttaman energian ylivuotokohtauksen aikana poistin laudan sitten tukkimasta pihaovea, enkä suoraan sanoen ole varma siitä lymyääkö lauta tai rauta vielä jossain kaapissani, vai olenko antanut ne pois.

Asiaan liittyen: kuulin jostain, että suomalaiset käyttävät vuodessa keskimäärin vajaat 1700 euroa vatteitten ostoon. Minulla tuo summa on ainakin kahden kolmen vuoden osalta ollut tasan 0€. En ole edes sukkia ostellut, sillä mitä vanhemmiksi ne käyvät, sen notkeammin ne sujahtavat jalkaan. Sydän tuskaa tulvillaan olen joutunut silloin tällöin heittämään reikiintyneitä sukkia pois. Vaikka minulla onkin parsimasieni ja taito käyttää sellaista, nykysukkiin se ei enää käy. Sic transit...