Poliittisesti korrekti nykysuomalainen välttää kaikin tavoin etnistä, rodullista tai uskonnollista syrjintää. Monesti tästä on jopa haittaakin. Poliittisesti korrekteista (teko)syistä on vaikea esimerkiksi lähteä tutkimaan, miksi tietyntyyppiset rikokset niin suuresti liittyvät eräitten etnisten väestönosien käyttäytymiseen. Media välttää viimeiseen asti tällaisten etnisten tai uskonnollisten viitekehysten paljastamista.
Erityinen suojelu on kohdistunut eteläisistä maista tänne tulleisiin islaminuskoisiin, alkuperäisväestöstä eroaviin rotuihin tai kulttuureihin kuuluviin ihmisiin, joiden uhristatusta pidetään korkeana. Uusin huomio on, että osittain näiden ehkä mukanaan tuomista, mutta myös kotoperäisistä vanhoista asenteista lähtevä julkinen antisemitismi eli juutalaisviha on ollut lisääntymässä.
Sinänsä on erinomaista, että niin vanhat tataarisukuiset muslimimme kuin omat juutalaisemmekin ovat niin täysin assimiloituneet suomalaiseen kulttuuriin. Olisikin suuri vahinko, jos nämäkin ryhmät nyt joutuisivat silmittömän ja tietämättömän vihan kohteiksi. Myös lappalaisemme ovat pitkään olleet yleisön suosiossa.
Mutta meillä on vähemmistö, jonka pilkkaaminen ja suoranainen vihaaminenkin on hyvin laajalle levinneen käsityksen mukaan tavattoman aiheellista, coolia ja sallittavaa. Se on vähemmistö, jonka piirteistä on mahdotonta löytää valtaväestöstä poikkeavia, tunnistettavia eroja - ei geeniperimältään eikä ulkonäöltään - samaa kansaa kuin enemmistökin: ruotsinkieliset suomalaiset.
Heidän niskoilleen lykätään monia suomenkielisiä katkeroittavia asioita. He ovat hienopieruja, upporikkaita, ylimielisiä nallewahlrooseja kaikki, mikseivät jo ole palanneet Ruotsiin jonne he kuuluvatkin, sinne pullakekkereiden ja prinsessojen luo? Heillä on iljettävän hienostelevia perinteitä, joita edustaa tämän jutun alkukuva, monia suunnattomasti ärsyttävä. He järjestävät kaikenmaailman viestikarnevaaleja koululaisille (joissa näyttää olevan raivostuttavan hauskaa), heillä on selvä yliedustus joissakin juoksu- tai hiihtolajeissa. Haastateltavina he saattavat ääntää vähän hassusti ja tehdä objektivirheitä, vaikka suurimman osan puheista ei mitään murtamista toki kuulekaan. Se johtuu kahdesta asiasta, heidän vähemmistöläisyydestään ja myös siitä kamalasta pakkosuomesta.
Ruotsinkielisillä suomalaisilla on kuohuttavia etuoikeuksia, joista mitattavin on varmasti luonteva mahdollisuus tulla Ruotsissa ja muualla Skandinaviassa toimeen omalla äidinkielellään. Mutta muutakin on mitattu. Kun vertailtiin pohjalaisia saman toimeentulotason naapurikyliä toisiinsa, huomattiin että ruotsinkieliset elävät hiukan pitempään, ja ovat hiukan terveempiä ja onnellisempia kuin suomenkieliset. Tätä on selitetty ruotsinkielisten sosiaalisten ja seurallisten perinteiden pohjalta. Liioitellusti ilmaisten: suomenkieliset kurkkivat pirttiensä perähuoneen klaseista, kiristelevät hampaitaan ja puristavat nyrkkiään: taas noilla hurreilla on niin vietävän hauskaa muka...
Hurriviha johtuu suurimmalta osaltaan kateudesta, kaunasta ja tietämättömyydestä. Tietämättömyydestä johtuvat toisaalta myös ruotsinkielisten suomalaisten kokemukset Ruotsissa. Heidän omituista puhetapaansa pidetään joskus vain suomalaisten huonon kielitaidon merkkinä... Ei puhettakaan siitä, että suomenruotsin murteille annettaisiin oman kielen tai edes mielenkiintoisen ja eriytyneen kielimuodon status. Se on minusta suuri vahinko.
No miksi minä sitten mietiskelen muuttumista ruotsinkieliseksi suomalaiseksi? Ruotsi on toki minun toinen äidinkieleni, liioittelematta. Mutta jos olisin virallisesti ruotsinkielinen, voisin ottaa kaikenlaiset tölväisyt vastaan henkilökohtaisemmin, ikäänkuin uhriutuneemmin. Sitten olisi paljon helpompaa katkaista välejä hurrinvihaajiin, pudistaa kirput turkista, niin sanoakseni, ja ennen kaikkea osoittaa, että suuri osa kovaäänisistä monikulttuurisuuden puolustajista onkin pelkkää valikoivasti valehtelevaa sakkia. Syynsä heilläkin varmasti on, mutta niitä ei auta lähteä paljain käsin penkomaan.
Lisäys: Väittely niinsanotusta "pakkoruotsista" ei sinänsä ole hurrivihaa. Mutta sen perusteluissa tuota vihaa sen sijaan esiintyy ylenmääräisesti. Jo etukäteen ilmoitan myös, etten anna blogini kommenttiosastoa taistelutantereeksi. Se on osa minun yksityistä olohuonettani.
Hyvä kirjoitus! Se on se kateus. Luullaan tosiaan, että kaikki suomenruotsalaiset on rikkaita etuilijoita Stockalla. Ja niitä, jotka unohtelee aatelissormuksiaan vauvanhoitohuoneeseen.
VastaaPoistaOn ihme, ettei keskustelu pakkoruotsin takana olevasta folktinget-verkostosta ja sitä äänestävistä ole paljon nykyistä katkerampaa.
VastaaPoistaPakkoruotsi on todellinen ongelma, vastaavaa järjestelmää ei ole missään maassa virallisten kielten määrästä riippumatta. Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi jo kymmenen vuotta sitten.
Taannoin tv:ssä tuli suomenruotsalaisen viulistin ja kapellimestarin haastattelu, jota kuunnellessa oli pakko ihailla tämän muusikon tarkkanäköistä havainnointia. Muusikko sanoi suoraan, että ruotsinkielisillä on unelma Suomesta, jossa kaikki oppivat ruotsia ja puhuvat iloisesti ruotsia. Hän jatkoi, ettei tiedä, kuka uskoo tähän, mutta arvelee, että joku (puolue?) pitää mielellään kiinni vastakkainasettelusta, joka syntyy, kun tämä unelma ei olekaan totta. Näitä tarkkasilmäisiä ja rehellisiä ihmisiä kaipaan mukaan keskusteluun ruotsin asemasta.
Itse en yhdistä hurreja ( jos niillä tarkoitetaan ruotsalaisia) ja suomenruotsalaisia toisiinsa lainkaan. Ihan eri porukkaa. Kielikin eri. Riikinsvedu kuulostaa intonaatioiltaan elävältä, suomensvedu jotenkin on niin impivaaraa, tasapaksua, supisuomalaista. Että eipäs nyt liioitella niitä ennakkoluuloja. Kantasuomalaista puhetta on suomenruotsi. Nimenomaan siis suomalaista. Suomenruotsalaisia en pidä suomenruotsalaisina vaan suomensuomalaisina. Anteeksi.
VastaaPoista(Jos jotakin kiinnostaa rehellisesti käyty pakkoruotsi-keskustelu niin käykääpä lukemassa Peruskoulupesula-blogin päivitys Härlig är Norden ja sen viitisenkymmentä kommenttia. Itse olin mukana nimimerkillä Vihreä varavaltuutettu/ v.v.v)
t. taantumuksen torvi
Olen aina ymmärtänyt, että maassamme on kaksi virallista kieltä. Niin, ja aivan pohjoisimmassa osassa maatamme myös Saamen kielellä on oma erityisasemansa. Olen pitänyt noita kieliasioita lähinnä valistuneen ja sivistyneen maan merkkeinä.
VastaaPoistaTietenkin ylilyöntejä on molemmin puolin.
1970- luvulla kioskin myyjä ei saanut sanottua eräässä maamme rannikkokaupungissa kioskilla asioineelle isälleni suomeksi ostoksen (taisi olla limsapullo) hintaa, eikä tämän näytettyä eleillä, että kirjoita sitten hinta vaikka paperille, vaivautunut sanomaan.
Kun asiasta ei tullut sen valmiimpaa, otti isäni ostoksensa ja lähti kävelemään. Ihailen hänen kykyään opettaa: myyjä huusi selvällä Suomen kielellä perään, että tule maksamaan tai hän soittaa poliisin. Tietenkin isä meni maksamaan limsan.
Itse en ole oikein ymmärtänyt tätä kielikissanhännänvetoa. Mutta en ymmärrä muutenkaan juuri mitään yhteiskunnallisista asioista, joten paras kai vaieta.
Joka tapauksessa nämä kielikiistelyt ovat mielestäni talon riitautumista itsensä kanssa.
Äijäpä sen sanoi. Kielikiistely on kuin talon riitautumista itsensä kanssa.
VastaaPoistaVastakkain asettelussa ei ole järkeä. Mutta vastakkaisasettelua on myös vaatimus, että Suomessa pitää puhua suomea. Kielisukul.aisemme ovat yhä suuremmassa ahdingossa, koska Venäjällä on nyt samanlainen chauvinismi vallalla. T. torven kanssa olen samaa mieltä suomenruotsalaisten suomalaisuudesta, eri mieltä heidän murteittensa tasapaksuudesta. Minusta ne ovat kauniita siinä kuin suomenkin murteet.
Ihmisten kanssakäymisessä on ensi alkuun kysymys kommunikoinnista. Jollei toisen kieltä osata, valitaan sellainen kieli jopta kumpikin auttavasti osaa. Tai sitten viittoillaan.
Kieli ei saa olla luokittelukysymys.
Kielitaito on sivistyskysymys. Englantilaiset ja amerikkalaiset eivät juuri välitä oppia muita kieliä, koska nykyään kaikki kumminkin on sanottava englanniksi. Ja sen vuoksi he saavat sivistymättömyydestään etua. Muut ovat aina huonompia ilmaisemaan sanottavaansa. Ja näin kielitaidosta tulee valtakysymys, jossa yllättäen taidottomuus muuttuukin hyödyksi.
Kari, vertasin suomenruotsin sointia ruotsinruotsin kiekaisuihin. Siihen verrattuna se on kyllä aika tasainen kieli.
VastaaPoistaItse kannatan henkeen ja vereen ruotsin opiskelua, m u t t a en sitä pakollisena valintana. Samaa koskee englantia.
Ruotsin kielen merkitys on valitettavasti vähentynyt merkittävästi. Liike-elämässäkään ei enää suomalaisten ja ruotsalaisten välillä käytetä ruotsia, tekniikan aloista puhumattakaan. Vain virkamieseliitin välisessä yhteistyössä ruotsia puhutaan ja se ei ole mikään peruste. Ruotsinkieliset suomalaiset ovat oikeutettuja saamaan palvelunsa ruotsiksi muttei kai voida perustella että 5,5 miljoonan suomalaisen täytyy hallita ruotsin kieli jotta tämä oikeus olisi turvattu.
"Sivistyksen" liittäminen ruotsin kielen osaamiseen vuonna 2015 on aika paksua.
Eihän sivistystä noin voida määritellä, pakolla, ylhäältä. Kuka tahansa voisi tuolla perusteella määritellä minkä tahansa sivistykseksi. Kyllä peli on nyt pelattu. Ruotsin kieli tulee Suomessa vapaaksi kieleksi ja se on tuolle hienolle ja ilmaisuvoimaiselle kielelle pelkkä hyvä asia.
Jos olemme rehellisiä niin me todella tiedämme ettei maailman ylivoimaisesti turvatuimman kielivähemmistön, suomenruotsalaisten asema ole millään tavalla todellisesti vaarassa. Ruotsin kielen vapaaehtoistamisen vastustaminen on aika pitkälle edunvalvonta-politiikkaa, tiedämme sen oikein hyvin.
Mutta valitkoot vapaat ihmiset vapaassa Suomessa vapaasti kielensä, joita haluavat opiskella. Kieli on nimittäin niin henkilökohtainen ja tunne-efektinen valinta ettei rakkautta siihen voi saada aikaan mitenkään pakolla. Vastentahtoisesti ruotsia opiskelemaan pakotetut - osaavatko he sitä oikeasti? Eivät. Ne muutamat sanat ja lauserakenteet ovat pian lukion tai peruskoulun jälkeen tuulen viemää. Ja englanti korjaa koko potin, kun vapaalla kielivalinnalla olisi ollut mahdollisuus laajentaa kielten osaamista koko maassa.
Eli rentoutukaa, ja vapauttakaa ruotsin kieli kesälaitumelle, kyllä sieltä sen poimijoita riittää.
t. taantumuksen torvi
Mietitäänpä asiaa hieman analyyttisemmin.Rydman kokee suomenruotsalaisuuden olevan jonkinlainen sylkykuppi, koska suomenkieliset eivät osaa asettaa sanojaan poliiittisesti korrektisti.. No, minä asetan sanani poliittisesti korrektisti ja vaadin Suomen kielipoliittiseen JÄRJESTELMÄÄN selkeää muutosta. Se, että äidinkieltä voi vaihtaa edestakaisin ilmoitusmenettelyllä mielialanvaihteluiden, mielipiteenilmaisun tai poliittisen virkanimityksen tavoittelun (esim. Helsingin vihreät) perusteella, se jo itsessään kertoo siitä, että systeemissä on jotain mätää. Alkuperäinen ideahan oli kansalliskieliajattelussa, että kansalaisella on oikeus omaan kansalliskieleen, mutta ei suinkaan velvollisuutta toisen kansalliskieleen. Velvollisuus kansalliskieleen keksittiin vasta peruskoulu-uudistuksessa ja sitä kovennettiin yliopistouudistuksessa 1978, kun virkamiesruotsi keksittiin. Suomen kaksikielisyys siis näyttäytyy suomenkieliselle enemmistölle ensisijaisesti velvoittavana kokemuksena, kun suomenruotsalaiselle se on ensisijaisesti vapauttava kokemus. Tämä kokemusten erilaisuus johtaa siihen, että tyytymättömyyttä syntyy ja se näkyy ilkeinä kommentteina. Syypää on kuitenkin keinotekoinen kaksikielisyysjärjestelmä, ei koko kansanryhmä. Siksi tämä systeemi pitäisi järkeistää, muuten se ei ole legitiimi laajassa merkityksessä. Kaksikielisyyden ylläpidon pitäisi perustua kansalaisen velvollisuudentunteeseen, kuten esim. asevelvollisuus. Sen kattavuus on 40 % ikäluokasta. Miksi kansalliskielivelvollisuuden pitää olla 100 % ? Suhteellisuudentajun puutetta! Vaikka meillä on yleinen asevelvollisuus, sitä ei ylläpidetä pakolla, vaan se koetaan legitiimiksi velvollisuudeksi ja vastahakoiset vapautetaan- ei armeijassa kaivata vastahakoisia! Mutta pakkoruotsissa on 100 % pakko, koska "pakkoruotsi turvaa kaksikielisyyden".. Eli ongelma on huomattavasti monisyisempi kuin katkerien junttien purnaus.. Ongelman juuret ovat järjestelmän epäoikeudenmukaisuudessa ja epätarkoituksenmukaisuudessa. Ei kansalainen pelkästä purnaamisen riemusta purnaa. Järjestelmään täytyy saada muutos, ja pakkoruotsista luopuminen olisi poliittisesti korrekti tapa kertoa, että systeemi on aikansa elänyt. Ei kielisuhteella 5-(5)-90 voida puhua kaksikielisestä kansasta! Ns. vieraskielisiä on jo enemmän kuin ruotsinkielisiä, suluissa oleva 5 %. Yksi selittävä tekijä antipatialle on se, että suomenruotsalaisten puolue profiloituu suomenkielisten vapaudenrajoittamisen esitaistelijana ja vapauden kovimpana vastustajana eli siis simputtajana. Simputus on omiaan aiheuttamaan kaunaa simputtajaa kohtaan. Mielestäni suomenruotsalaisten edunvalvonta on mennyt pahasti metsään, kun se yrittää muuttaa suomenkielisiä pakolla ja vaatimalla! Parempaa tulosta saataisiin porkkanoilla, ei piiskaamisella.
VastaaPoista