Taivaan ja maan jumalat

Alussa oli tyhjyys tai rannaton merivirta, ajattelivat myös muinaiset egyptiläiset. Sitten ilmestyi luojajumala Tume tai Atum, joka ensi töikseen loi itsensä. Sitten erkanivat hänen ruumiistaan Šu, ilman jumala, ja Tefnut, tulen jumalatar, kaksoset. Näin olivat syntyneet myös sukupuolet. Atum ojensi kätensä heidän ympärilleen

ja loi heille kummallekin Ka'n, elämän hengen tai sielun. Ja Atum sanoi: "Tefnut on minun elävä tyttäreni, joka on yhdessä veljensä Šu'n kanssa. Poikani nimi on 'Elämä', tyttäreni 'Totuus'. Elämä makaa Totuuden kanssa."

Niin nämä makasivat, ja tuloksena syntyivät tytär Nut ja poika Geb. Nut on taivaan jumalatar, ja Geb maan jumala. Alla on Nut hieroglyfein ilmaistuna. Ensin on merkki joka tarkoittaa suoraan häntä. Sitten nimi on kirjoitettu Nw- ja t-merkein, ja alla on varmuuden vuoksi Nutin merkki erottamassa näiden merkkien luennasta väärät tulkinnat. Ja alinna on vielä lisätty hallitsijan merkki, jotta asia olisi vielä selvempi.

Nut kuvataan yleensä kaarena, taivaankupuna joka erottaa maan kaaoksesta tai alkumerestä, ja suojelee sitä. Kun hän nauroi, ihmiset kuulivat sen ukkosen jyrinänä. Kun hän itki, maan päälle satoi vettä. Nut synnytti myös tähdet, ja mikä tärkeintä, auringon eli Ra- eli Re-jumalan. Isästä kiistellään, joidenkin mielestä hän olisi Osiris.

Näin kerrotaan: "Majesteetti Re tulee esiin äitinsä takapuolesta. Näin hän syntyy maailmaan: hän avaa äitinsä reidet, rikkoo sikiökalvon ja ui ulos. Näin syntyy punainen aamurusko. Hänen hahmonsa kasvaa täyteen mittaansa ja hän nousee taivaalle".

Koska maailma selvästi on syklinen, kaikki toistuu uudestaan ja uudestaan, Re syntyy äidistään joka aamu, purjehtii taivaalla, ja katoaa illalla äitinsä suuhun. Yön mittaan hän vaeltaa äitinsä ruumiissa takaisin kohti synnytyskanavaa. Samoin kulkevat kulkuaan myös tähdet, edes ja takaisin. 

Kuoleman kultissa sarkofagin kansi edustaa Nutia, taivaankantta. Hänet kuvataan sen sisäpuolelle  joskus synnyttävänä tai nielevänä. Näin varmistuu se, että myös vainaja syntyy uudelleen tuonpuoleisessa.

Myöhemmin monet erilliset jumaluudet alkoivat yhdistyä toisiinsa, ja edustivat ikäänkuin saman asian eri ulottuvuuksia. Aurinkojumala Re sai ominaisuuksia vanhalta Horukselta, niinpä Ekhnaton Aurinkohymnissään mainitsee Re-Harakhte'n, jossa Horuksen ominaisuudet päivännousun ja -laskun symbolina yhtyvät. Ekhnaton nimenomaisesti esittää Aton-jumalalle "opettavaisia" lisänimiä, joista tämä on yksi.

Alla on täydellisempi kuva maailmasta. Siinä Nut, taivaankansi, kaareutuu maan ylle. Alhaalla ojentautuu maanjumala Geb. Taivaankansi-Nut'ia tukee hänen isänsä, ilmanjumala Šu, ja hänen kätensä osuvat symbolisesti ja asianmukaisesti naisruumiin elämää synnyttäviin ja sitä ylläpitäviin kohtiin. Šu'ta puolestaan tukevat oinaanmuotoiset jumaluudet, jotka symboloivat niin jumalten kuin ihmistenkin Ba-sielua. Ihmisten kohdalla egyptiläisillä oli muuten meillekin tuttu kuvitelma tästä sielusta, joka kuoleman hetkellä erkanee sen synnyttäneestä ruumiista. Se poistuu heillä nimittäin yleensä linnun hahmossa, sielulintuna kuten me usein asian ilmaisemme. - Jos hyvin vajavaisten hieroglyfitaitojeni perusteella uskaltaisin arvata, jumalattaren käden vieressä oikealla kerrotaan asioita taivaanjumalattaresta ja auringosta, ja Nut'in nimi näyttäisi olevan hänen alavatsansa kohdalla.

Huimaavan kiehtovaa on uppoutua tähän kauan sitten kadonneeseen maailmaan, joka silti, esimerkiksi kreikkalaisten välittämänä, yhä vaikuttaa jossain ajatustemme taustalla.