Kartanon kahviossa tiskin takana seisoi reipas ja hauska nainen, joka kuvasi itseään poikatytöksi. Ihastuin, minulle sellainen merkitsi muinoin poikkeuksellisen reilua tyttölasta, joka kiipesi puissa, ja leikki sellaisissa paikoissa joissa eivät neitihepenet kestäneet. Sellaisen kanssa oli hauska puhuakin, mistä nyt kavereiden kanssa sitten puheltiinkin.
 |
| John George Brown: The Tomboy (1873) |
Ei poikatyttöjä yleensä pidetty mitenkään omituisina, ei epätyttöinä taikka luonnonoikkuina, vaikka jotkut äidit ehkä silloin tällöin huomauttelivat vaatteitten kunnostakin, ja vaikka jotkut pahimmat pikkuprinsessat saattoivatkin nostella nokkaansa.
Vaikka yleinen ajattelutapa sukupuolista olikin ”vanhanaikainen” ja yksinkertainen, poikatyttöjä ei sinänsä isommin ihmetelty, ne nyt olivat vain semmoisia luonteeltaan.
Meneppäs nyt googlailemaan ’poikatytöstä’, niin huomaat että verkossa puheen sävy on muuttunut. Nyt ollaan äärimmäisen kiinnostuneita sukupuolisuuden lajeista ja tunnusmerkeistä. Ajatukseen poikatytöistä sotketaan kiihkeästi "sukupuolisensitiivisyyttä" ja LGBT:tä, ja käännetään mieluusti puhe myös poikien ”herkkyyteen” ja vaikkapa pinkkeihin kuteisiin.
Tänään ollaan käytännössä siis vielä enemmän innostuttu tästä sukupuolen ja sen ominaisuuksien määrittelemisestä kuin muinoin, ja kiivaasti pyritään sen lisäksi myös pakottamaan ihmisiä ”oikeaan” itseidentifiointiin ja karsinoihin.
Jos tosissaan yritettäisiin hälventää epäluuloja ja syrjäyttämistä sukupuolikäyttäytymisen lukemattomien varianttien vuoksi, ei niistä loputtomasti teoretisoitaisi, saatikka sitten että painostettaisiin ihmisiä määrittelemään vähemmistöstatuksensa alalajeja. Herra nähköön - meitä on moneksi, mutta ihmisen ominaisuuksista monet muut ovat tärkeämpiä kuin seksi. Eikä siitä yhdestä sivuominaisuudesta tarvitsisi niin kiihkeästi kirjoitella ja julistella. Kukin tapansa mukaan, mutta jos tämä yksi asia on joillekin tärkein, sitä on vaikea ymmärtää.
Me olemme väistelleet ojaa, ja joutuneet armottomaan allikkoon.
Niinpä. Entä tiedätkö mikä on nykykielellä poikamiestyttö? No henkilöhenklöhenkilö tietysti!
VastaaPoistaVaan tiijättekö mikä on 'tyttöpiä'?
VastaaPoistaTyttöpiä on sellaninen naishenkilö jolla ei ole vakituista jarrumiestä.
PoistaHuru-ukko
Eiköhän tuossa aakkospuuro-sukupuolijutussa ole kyse siitä, että ihmiset joilla on pahoja vaikeuksia oman itsensä ja identiteettinsä kanssa ovat onnistuneet ulkoistamaan sen suunnilleen koko maailman ongelmaksi. Miten näin on voinut tapahtua, se on kyllä minulle mysteeri.
VastaaPoistaViisaat, tai viisaina itseään pitävät tietävät sukupuolia olevan 31 tai peräti 32.
VastaaPoistaItse en ole kahta enempää vielä 79 v. ikänäni tavannut.
Sukupuolessa on kuulemma semmoinen ominaisuus, että sen voi vaihtaa.
Nykyään riittää, että ilmoittaa vaihtavansa.
Sukupuolen vaihtoon voi liittää kirurgisia toimenpiteitä, joilla vääräksi mielletty sukupuoli korjataan semmoiseksi, joka mielletään oikeaksi.
Ulkoinen kauneus on muokattavissa.
Sukupuolista suuntautumista kuulemma ei voi eikä sovi vaihtaa.
Sisäiseen kauneuteen älköön kajottako.
Parrakas ukonköntys voi ilmoituksellaan muuttua naiseksi. Parran saa ajaa, muttei ole pakko.
Mutta Jammu Siltavuorten mielenmaisemiin älköön eheyttämällä kajottako.
Hurrattavan oikeamielisesti kirjoitettu! :D Vääräoppiset toki väittävät että tässä on nyt sotkettu sukupuoli ja sukupuolikäyttäytyminen toisiinsa.
Poista" In the mid-18th century, pink was a fashionable color among male and female aristocrats as a symbol of class and luxury" Nykyään on vaikea yrittää olla vanhojen hyvien aikojen aristokraatti joka pitää elektroluxuksesta. Heti oletetaan olevan jotain Q porukkaa mutta sukupuolta ei saa olettaa saati tietää...
VastaaPoista