Muistikuvia nuoruuteni Fin de sièclen ja Belle époquen ajalta.

Ateneumin taidemuseo

Ystäväpiirissäni oli kolme jo nimeä saanutta kuvataiteilijaa, Adin, Dva ja Tri. Kutsun heitä näillä nimillä, vaikka onhan heillä oikeatkin nimet, tunnettuja kaukana Suomen suuriruhtinaskunnan ulkopuolellakin. Adin oli säihkyvä ja vähän kukkomainen nuori mestari, Dva oli vähän rauhallisempi, mutta toki yhtä lailla lahjakas, ja Tri oli mielestäni samaa tasoa, mutta nainen, mikä jonkin verran vaikutti hänen saamaansa arvostukseen.

Tapasimme Helsingissä usein, Kämpissä ja muualla, ja meitä oli kaikkiaan kuusi ystävää. Neidit Kurck ja Adelcreuz olivat myös kuvataiteen parissa toimineita Ateneumin piirustuskoulun opiskelijoita. Minä olin toisella taiteen alalla, mutta rohkean väittää, että olin yhtä korkealla tasolla kuin Adin, Dva ja Tri omassa taiteessaan.

Muistan varsinkin yhden tapaamisen, jossa keskustelimme ajatuksesta lähteä ulkomaille täydentämään opintojamme. Joitakin stipendejä saattaisi irrota joillekin, ja olihan sitten Föreningsbanken ja Nationalbanken, mutta takaajista voisi olla pulaa. Adin puhui innokkaasti Pariisista, ja Dva Berliinistä. Minulta lipsahti, että voisi käydä niin että Adin ja neiti Kurck saattaisivat onnistuakin Pariisin kanssa, ja Dva ja neiti Adelcreuz yhtä lailla Berliinin kanssa, mutta Trin kannattaisi ehkä keskittyä Helsinkiin ja Tukholmaan, minähän siellä ja välillä Pietarissakin jo käynkin.

Silloin Tri melkein suutahti. ”Olisiko parempi kumminkin, että aivan itse suunnittelisin matkojani!”, hän sanoi kiihkeästi, mutta katseli minua kuitenkin hiukan hymyillen. Olin häpeissäni, mutta Trin hymynkare lohdutti minua kuitenkin.

Kului joitakin aikoja, ja sain Tukholmasta kirjeen. Tri kertoi, että Adin ja neiti Kurck olivat todella onnistuneet Pariisin kanssa, ja Dva ja neiti Adelcreuz samoin Berliinin suunnitelmassaan. ”Mutta minä jään Helsinkiin - ja tiedätkö mitä? Aivan ensi töikseni alan maalata Sinun muotokuvasi!”.

(Valitettavasti tämä pitkä ja polveileva uni päättyi juuri niin kuin ne tapaavat päättyä, vaivihkaiseen lupaukseen. Ehkä muistini jonakin yönä kertoo lisää meistä.)