Kauheat kisat kaukomailla?

Pariisin olympialaisissa 2024 Suomi ei saanut yhtään mitalia. Sata vuotta aikaisemmin Suomi sai niitä kymmenittäin. Kaikki puhuvat nyt katastrofista.

Ketkä puhuvat katastrofista? Toimittajat mediassa. Ihmiset toistavat toimittajien puheita. Toimittajat kyselevät, pitäisikö joku erottaa. Ihmiset innostuvat: verta pakkiin! Kaikki puhuvat Paavo Nurmesta, innokkaimmat suurjuoksijan muiston häpäisemisestä. Suuri osa kisoihin osallistuneista suomalaisista oli surkeita luusereita, parhaimmat heistä epäonnistuivat pahanpäiväisesti. Hyi Wilma, hyi muutkin.

Mitä nyt sitten on tapahtunut? Miksi me niin järkytyimme nollasta suomalaismitalista? Meillehän luvattiin niitä mitaleja, ja nyt meidät on petetty. Ketkä meidät pettivät?

Ne, jotka ennen kisoja puhisivat ja puhkuivat, että katsokaa, katsokaa, kohta me saamme mitalin. Urheilutoimittajat etukäteispuffeissaan. Samat jotka kisojen jälkeen julistivat Suomen häpeää, ja vaativat jonkun erottamista. Nämä toimittajat, jotka kutoivat yleisön silmille massiivisen näköharhan.

Pariisiin suomalaiset saivat varsin hyvän joukon osallistumisoikeuksia, lähes 60 kappaletta. Etukäteen tiedettiin, että noin viidellä heistä voisi jopa olla mitalimahdollisuuksia. Ja joillakin muilla voisi olla edellytyksiä saavuttaa omia tai jopa maan ennätyksiä.

Sanokaamme että viidellä kilpailijalla voisi olla mahdollisuus esimerkiksi yleisurheilussa saada kultamitali. Se tarkoittaa, että neljän pitää ”epäonnistua”. Jos kymmenen urheilijalla on mahdollisuus saada jokin mitali, heistä seitsemän on siis ”hävittävä” se. Kuten tiedämme kaksi heistä oli varsin lähellä onnistumista, moukarinheittäjättäret, joista toinen vielä teki Suomen ennätyksen.

Yleisurheilussa kävi kaiken lisäksi niin, että Suomi sai enemmän finaalipaikkoja kuin kadehdittu Ruotsi. Keihäsfinaalissa oli viisi eurooppalaisheittäjää, heistä kolme suomalaisia.

Moni suomalainen osallistuja hämmästytti meitä. Nuori Ilona Mononen teki SE:n loistavan juoksun jälkeen, vaikka tulikin vain sijalle 20. Rullalautailijatyttö ja nyrkkeilijätyttö ihastuttivat viidennellä tilallaan - kuka heistä olisi ollut edes nimenä tuttu ennen tätä?

Nyrkkeilijä Pihla Kaivo-ojan hienosta nyrkkeilystä herkkähipiäiset toimittajat ehtivät tehdä useita skandaloimisyrityksiä, kun tämä ei suostunut ottelujen välissä antamaan haastatteluja. Siinä lähdettiin jo kaivelemaan valmentajan menneisyyttäkin. Minkäänlaista hienotunteisuutta ei näyttänyt olevan kun toimittajat kävivät epäonnistuneiden urheilijoiden kimppuun. 

Media höpötti älyttömyyksiään myös, kun piskuisten saarivaltioiden urheilijat saivat mitaleja, ja niiden asukaslukuja verrattiin Suomen miljooniin. Nämä kaukomaiden lahjakkuudet harjoittelevat Amerikassa tai muualla, ja toimivat kansainvälisen urheilubisneksen suojissa. Tästäkin media onnistui heruttamaan klikkiotsikoita.

Median keskeinen ominaisuus on kyyninen ja usein pahantahtoinen skandaalien metsästys. Se yrittää luoda skuuppeja jopa väkisin. Hullunkurinen yritys oli ainakin iltapäivälehtien toivorikas seksiskandaalien etsintä. Kyllä ihan varmaan Pariisissa oli orgioita, vaikka kukaan haastateltavista ei ollut sellaisista kuullut. Jopa yksi lääkärikin joutui myöntämään, että kisoissa on hyväkuntoisia nuoria osallistujia, joten ei olisi mitenkään omituista jos jotkut heistä saattaisivat harrastaa jotain niinkin kauheata kuin seksiä. Mutta en nähnyt yhtään kuvaa kisakylän pahvisängyistä, jotka olisivat riettauden vuoksi sortuneet. Hirmuinen harmi.