Satuin törmäämään Pohjanmaan historian lähteiltä kertomukseen Karlebyn eli Kaarlelan ensimmäisistä nimeltä tunnetuista ihmisistä. Vadstenan Pyhän Birgitan seuraajien hurskaustyön ansiosta on vuodelta 1375 säilynyt kertomus merkillisestä pikkutytön pelastumisesta, ajalta jolloin ei vielä satoihin vuosiin keksitty rakentaa minkäänlaista kaupunkia tai satamaa noille rannoille.
"Helena, seitsemän vuotta, Laurentius Torissonin tytär Karlabyn kylästä Petersören pitäjästä Turun hiippakunnassa, lähti Erikinpäivän jälkeisenä maanantaina isänsä talon ympärillä sijaitsevaan tiheään metsään, jossa kulki sinne ja tänne vailla ruokaa kymmenen päivän ajan eksyksissä, ympärillään mitä raivokkaimpia petoja, kuten karhuja, susia, monenlaisia käärmeitä ja muita mitä vaarallisimpia olentoja jotka vaeltavat yössä. Hänen isänsä etsi suuri naapurijoukko mukanaan häntä pitkään, kunnes luopui turhasta työstä ja vaivasta. Muutaman päivän päästä hän päätti lähteä pyhiinvaellukselle, mikäli löytäisi mainitun tyttärensä elossa. Ja seuraavana päivänä, joka oli seuranneen viikon neljäs, tyttö löysi laumastaan erkaantuneen eläimen, ja kymmenentenä päivänä hän löysi isänsä talon. Kun häneltä kysyttiin, miten hän oli pysynyt hengissä vailla ruokaa, hän kertoi ettei ollut nälissään ennenkuin palasi kotiinsa. Oi Kunnianarvoisa Rouva, kaikkien vaarassa olevien Suojelija, olen nyt todella vakuuttunut armollisuudestasi, Sinä joka jo ennen kuin apua pyydettiin suojelit avutonta tyttöä välttymästä petojen raatelemaksi tai nälkään kuolemasta. Tämä mies tyttärineen, sekä suuri joukko heidän naapureitaan saapui Vadstenaan 17. elokuuta, ja kertoi nämä tapahtumat tosi uskossa, ja asiasta todistivat naapurit, nimittäin Bero Slukir Lamershambyn kylästä, Summepate Asmundabystä, ja Weroleon Lappalaxin kylästä, kaikki samasta pitäjästä ja hiippakunnasta.
Asmundaby on ilmeisesti nykyinen Åsmus, Lamershaby nykyinen Larsmo, ja Lappalax nykyinen Lepplax.
Tässä on alkuperäinen latinankielinen teksti:
Helena septem annorum, filia Laurencij Torisson de opido Karlaby parrochie Petaris heredh (= Petersöre) Aboensis diocesis, feria secunda post festum Erici intrauit heremum densissimam sui patris opido circumiacentem, in quo sine cibo huc illucque discurrens per decem dies errabat cum ferocissimis bestijs, videlicet vrsis, lupis diuersique generis serpentibus et huiusmodi permaxime multitudinis inhabitantibus ibidem, conuersando et noctibus accubando, quam pater cum multa vicinorum turba requirens diu et minime jnueniens desijt tandem, casso labore atque superuacuo fatigatus. Post hec transactis aliquibus diebus fecit votum peregrinacionis pro filia predicta, si eam viuam inuenire posset. Et sequenti die, que erat feria quarta sequentis ebdomade, puella ipsa jnuenit jumentum in heremo discurrens separatim a grege et hoc sequens decima die ab hac, qua recessit, reuersa est in domum patris sui. Quesitaque quomodo tam diu sine cibo viuere potuit, respondit se hijs diebus, antequam appropinquaret opido, esuriem non sensisse. O reuerenda domina, uerum periclitancium refugium, iam in veritate comperi quod insunt tibi vera misericordie viscera, quia te presciens jnuocandam, eciam priusquam jnuocareris, teneram puellam, ne deuoraretur a bestijs aut a fame deficeret, defendisti! Hic homo cum filia et multa vicinorum turba xvij kl. augusti Wastenam veniens ista nobis confessus est cum vere fidei juramento, quod testificabantur vicinj sui, videlicet Bero Slukir de opido Lamershamby, Summepate de opido Asumundaby, Weroleon de opido Lappalax eiusdem diocesis atque parrochie.
_______________________________
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti