Kätisyys ja jalkaisuus, ja onko sillä väliä?

Kirjoittaisit oikealla kädellä, ei väärällä, tokaisi joku kun näki vasenkätisen piirtävän kynällään.

Olin jo kauan lukenut, kirjoittanut ja laskenut, kun minut viisivuotiaana pantiin kouluun. Isä oli rintamalla, äidillä oli pienempi lapsi hoidettavana, ja kolmas suunnittelussa. Olin ilmeisesti molempikätinen, sillä opettaja huolestui kovin vasemman käteni käyttämisestä. Siihen aikaan oli tapana korjata väärää kätisyyttä vaikka pakolla, ja oikeakätinen minusta tuli.

Tässä vaiheessa minun kai pitäisi nyt uhriutua, ja hakea sielullisia arpia tästä kauheasta vääryydestä. Katin kontit. Käytännössähän oikeakätisyydestä oli hyötyä ja helpotusta. Mutta tästä mahdollisesta molempikätisyydestä minulla oli myöhemmin hupia. Opettajana saatoin muka vahingossa kirjoittaa taululle vasemmalla kädellä peilikirjoitusta, ja sen kirjoituksen käsiala oli täysin identtinen oikealla kirjoitetun kanssa. Pennut kummastelivat, mutta sanoin vain että katsokaapa sitten peilistä. Joillain tytöillä sellaiset oli, ja siitä sitten päästiin puhelemaan laajemminkin tämmöisistä asioista.

Työkaluni oli piano, ja kun en lähtenyt pianotaiteilijan uralle, kädet tottuivat erilaisiin tehtäviin. Se vasen vain säesti yksinkertaisemmalla tavalla, mutta oikealla saattoi vähän irrotellakin. Tästä on mainio huumoripläjäyskin vapaaherra Povel Ramelin havainnollisessa laulussa "Min högra hand".

Mutta tämä kertomus on vain johdantona aiheeseen, jota tavan takaa olen mietiskellyt. "Oikean ja vasemman" ero näkyy monessa muussakin asiassa kuin kirjoittamisessa tai soittamisessa. Jos ristii kätensä, useimmat aina jättävät päällimmäiseksi saman peukalon, oikean tai vasemman. Minä aina vasemman. 

Urheiluihmiset sanovat usein, että oikeakätinen yleensä ponnistaa vasemmalla jalalla. Toisaalta sen oikean jalan alkuperäinen työ on ollut potkaisu, joka siis tapahtuu sillä samalla puolella kuin kirjoittaminenkin. En ole koskaan pelannut jääkiekkoa, mutta kuvittelen että pitäisin mailaa vasemmalla puolella.

Jotkut väittävät, että 'oikea-vasen'-jako olisi laajempikin ilmiö. Kokeilin jonkun artikkelin mukaisesti silmiäni, ja näytti siltä että vasen silmäni olisi se johtavampi. Lapsesta asti olin nähnyt värit hiukan eri tavoin, vasemmalla oli lämpimämpiä ja hiukan punaisempia värejä, oikealla kylmempiä ja sinertävämpiä. Vasen silmistä oli kuitenkin aina vähän huonompi kuin oikea. (Juu juu, tämä ei ole politiikkaa!).

Mutta kätisyys heijastuu ilmeisesti muuhunkin. Kumman jalan useimmiten työnnät ensin kenkään? Kumman käden työnnät ensin palttoon hihaan? Kumman jalan sukan vedät ensin päälle tai pois? Kummalla kyljellä useimmiten nukut?

Ajan kuluessa sitä tottuu moniin tapoihin, mutta ilahdutan itseäni usein huomatessani että tapojeni orja en silti ole. Parempi on elämässäkin olla valmis improvisoimaan, kuin että jäykistyy yksioikoisiin sääntöihin.