Taannoin huomautteli minulle "menestyksekkään" näköinen ja tapainen mieshenkilö, että ei ymmärrä miten vaivaudun ajelemaan näin vanhanaikaisella autolla. Yhtenään pitää vekslata vaihteilla ja painella polkimia. Siinähän tulee ihan ylimääräistä tekemistä ja vaivaa.
Siinä kun asiaa vatvottiin, Menestynyt Mies tähdensi useasti, että hänen sukupolvensa osaa niin paljon enemmän kuin te vanhat. Kun tarkemmin kyselin, mies sääli tätä toistaitoista sukupolvea, joka joutui kirjoittamaankin hankalilla sulkakynillä ja paukkuvilla kirjoituskoneilla, joissa värinauhaa piti vaihtaa ja paperilappua vielä useammin. Nyt ei tarvitse enää edes kirjoittaa, kun tekoäly hoitaa homman, lukee ja kirjoittaa puolestamme, ja me voimme keskittyä tärkeämpiin elämäntyylin asioihin.
Olihan M.M. ymmärtänyt asian aivan oikein. Mutta ei tehnyt oikeita johtopäätöksiä. Hänen taitonsa rajoittuvat siihen, että osaa painella nappuloita hyvässä järjestyksessä, mutta mitä nappulanpainamisen jälkeen tapahtuu, se häntä ei kiinnosta. Se riittää, että HUPS, jotain tapahtuu. Ennen aikaan oli pakko ymmärtää, miksi ja millä edellytyksillä jotain tapahtuu, ja mitä sen jälkeen mahdollisesti piti ottaa huomioon.
Vanhanaikaisella autolla pitää yhtenänsä tehdä työtä, ja tietää miksi jokin asia ei toimi niinkuin pitää. Vielä vanhempina aikoina oli pakko tietää riittävästi jopa perusasioista, kun valmisti työvälineensä itse, valitsi parhaat materiaalit, ja tajusi miten kädet toimivat tehokkaimmin.
Dystooppisessa tulevaisuudessa on jäljellä kaksi vähäistä, mutta välttämättömän tärkeää ihmisryhmää: käden ja tiedon työläiset, ja syvä sivistyneistö. Loput ihmiset, se enemmistö, on ajatustoiminnaltaan surkastunutta napinpainajaa. Se ei lue, ei kirjoita, eikä kykene varsinaiseen luovaan tai toteuttavaan ajatustoimintaan, vaan keskittyy kuluttamiseen, ja on vietävissä mihinkä milloinkiin suuntiin.
Se suuri enemmistö on jo nyt syntymässä. Se on ylpeä taidoistaan - joita ei juurikaan ole. Se on vakuuttunut tiedoistaan ja viisaudestaan - joita tosiasiassa ei ole. Se on kuin tulevaisuusdystopian Eloi-kansa H.G.Wellsin Aikakone-tarinassa vuodelta 1895. Ulkonaisesti huoliteltua, mutta sisältä tyhjää karjaa.
Murheellista tajuta sellainen kehitys näinä sivistyksen viimeisinä vuosina. Mutta ne jonnet (Eloit) vaan ei niin tajua.
(Kuva: The Zero Theorem 2013, dir: Terry Gilliam)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti