Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen professori Tuija Saresma kertoi Karjalainen-lehdessä (29.7.2025) olevansa huolissaan kotiäitiyttä ja perinteisiä sukupuolirooleja ihannoivasta tradwife-ilmiöstä. Saresman mukaan kotiäiti-ilmiö voisi johtaa syntyvyyden kasvuun, mutta siinä on “rasistinen vire, että tuotetaan valkoisilla äideillä valkoisia kansalaisia maahanmuuttajien sijaan.” https://www.taivaansusi.net/ego/?p=1241
Kotouttamisen ongelmana on pidetty mm. sitä, että islamilaisten maahanmuuttajien naiset ovat voittopuolisesti kotiäitejä. Saresman looginen häränpylly selittyykin vain sillä, että hän jostain syystä kavahtaa valkoista ihonväriä, vaikka itse onkin valkoihoinen.
Jyväskylän Ylioppilaslehdessä 10.2.2021 haastattelu: Avoimesti feministiksi identifioituva Saresma pitää kuitenkin oletusta tieteen objektiivisuudesta kapekatseisena ajatteluna. “Kaikki tutkimus perustuu jonkinlaiseen ideologiaan. Feministisenä tutkijana ja kulttuurintutkijana en väitä olevani puolueeton, vaan koen, että minulla on velvollisuus ottaa kantaa tutkimiini asioihin ja ilmiöihin. Feministinen tutkimus on kuitenkin keskeisesti maailman muuttamiseen ja parantamiseen pyrkivää”, hän sanoo. Saresma näkee tutkimuksensa tapanaan harjoittaa aktivismia.
Ei siis ole ihme, että Itä-Suomen yliopiston lehti "Kulttuurintutkimus" on täynnä ideologiaa. Numerossa 38 (2021) 1 oli tutkielma nimeltä "Ruokakulttuuria keskiluokan armosta - Kulttuurinen erottautuminen ja luokka Helsingin Sanomien luomuruokateksteissä". Kuin raikkaana tuulahduksena 70-luvulta tekstissä terminologia on tuttu: "Maku on yksi tärkeimmistä panoksista luokkien taistelussa kulttuurisesta määrittelyvallasta...". Keskiluokan ideologioina mainitaan "yritteliäisyys, kohtuus, kunniallisuus ja hyvä maku", mutta ei tarkemmin kuvata "taistelun" toista osapuolta, "työväenluokkaa", jonka yhteydessä mainitaan mm. leipäjonot. Kun jotkut lehtikirjoittajat korostavat "eettisen ja moraalisen" herätyksen yhteydessä mahdollisuuksia halpaan ruokaan, ajatus kumoutuu sillä, että näin puhuvat kumminkin ne keskiluokkaiset, vetääkseni asian vähän oikaisten suoraksi.
Numerossa 38 (2021) 4 on artikkeli "Trooppisuus ja tropikalismi suomalaisissa vapaa-ajan kohteissa". Tässä tarkoitetaan kasvitieteellisen puutarhan trooppista osastoa suomalaisessa kaupungissa, sekä "tropiclandian" tapaisia kylpylöitä. Tutkimuksen suuntaus on "jälkikoloniaalinen teoria", feminismi, ekofeminismi ja ekointersektionaalisuus, siinä todetaan että tropiikissa asuu puolet maailman ihmisistä kolonialismin orjuuttamina, todetaan rasismin, ekologisen kriisin, alistamisen, kolonialismin ja kapitalismin tuhovaikutukset, ja todetaan että suomalaisetkin ovat kolonialisteja, sillä suomalaisistakin kaupoista saadaan papaijoita ja karamboloja "alistussuhteen" merkkinä. Tutkimusmenetelmä askarruttaa tutkijaa moraalisesti: se on lomailua ja kuljeskelua. Siispä hän monisanaisesti toteaa, että sellaisella on pitkät perinteet humanistisissa ja sosiaalitieteissä, ja että hän on vain näennäisesti on "ei-työssä", työntekoa tämä on vaikka muulta tuntuu.
Numerossa 38 (2021) 2-3 analysoidaan psykologisia personaallisuustestejä ja erityisesti PRF-testejä. Tuloksena todetaan, "että PRF-testin ideaalisubjekti kiinnittyy perinteiseen, jäänteenomaiseen sukupuolijärjestykseen ja luokkayhteiskuntaan". Ne on muutettava intersektionaalisesta näkökulmasta käsin, ja ihmisten toimintaa on korjattava "heidän sukupuolensa, yhteiskuntaluokkansa, ikänsä, etnisyytensä ja seksuaalisen suuntautumisen vuoksi".
Numerossa 42 (2025) 2 julkaistiin tutkimus nimeltä "Onko työväenluokan poliittinen jakautuminen nyky-Suomessa myös maku- ja elämäntyylikysymys?". Siinä todetaan, että käsitys työväenluokasta homogeenisena monoliittina on kyseenalaistettavissa, mikä epäilemättä on totta. Tekstissä on kuitenkin perinteisiä lipsahduksia, kuten maininta "työväenluokan oma, rikas kulttuuri". Sitä ei sen jälkeen täsmennetä millään tavoin, joten se jää eräänlaiseksi aksioomaksi. Tutkittavat jaetaan kolmia: sosiaalidemokraatit, perussuomalaiset, sekä indifferentit, eli äänestämisen välttelijät. Yksi ryhmä jää käsittelemättä: "äärivasemmistolaiset" eli vasemmistopuolueen äänestäjät. Olisi kiinnostavaa tietää, olisiko tässä ryhmässä mitään samankaltaisuutta "oikeistopopulistien" kanssa.
On ehdottoman hyvä, että tämänkinlaisia kysymyksiä käsitellään. Hupaisaa kuitenkin on, että kaiken "edistyksellisen" tekstin joukossa lymyää kosolti vanhansävyisiä "haamuja" menneistä ajattelumalleista ja jopa klišeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti