Lenita

Kävelin eräänä päivänä runsaan puoli vuosisataa sitten Lönnrotinkadulla siinä Tornin tienoilla, kun joku nainen äkkiä pysäytti minut. "Etkö minua tunne? Minä olen Lenita!". Totta, Lenitan tunnistin kohta - mutta kun sen tukka oli huivilla peitetty...

Tapasin häntä silloin tällöin, pääasiassa televisiostudioilla. Tiedän, että sen kuuluisan tukkapehkon saattaminen kuvauskuntoon kesti noin tunnin. Mukava, älykäs ja säkenöivä Lenita oli. Kun sitten lähdin Helsingin piireistä turhautuneena Hämeeseen, suurin osa porukoista katosi näköpiiristä, Lenita muiden muassa.

Joskus 60-70-lukujen vaihteen tienoilla Lenita teki televisioon ohjelman suomalaisesta miehestä. Siitä on säilynyt vain laulunpätkä, mutta toimittajan Areenassa tekemässä jutussa siitä kerrottiin näin:

Vuosina 1973-74 Lenita teki haastattelusarjan Suomen Kuvalehteen. 

Levisi huhu, että Lenita ei voinut olla tuota haastattelusarjaa itse kirjoittanut, mokoma pinnallinen viihdejulkkis kun oli. Mutta kyllä oli. Hän tuli työpaikalleni Helsingin Yhtenäiskoulussa, joka oli aikansa henkisesti korkealaatuisimpia ajatuspajoja, tutustui ympäristöönsä, ja teki harvinaisen älykkäitä kommentteja ja kysymyksiä. Mikäli muistan, se haastattelu oli eräs parhaista, mitä kukaan minusta oli kirjoittanut.

Kunnioitan Lenitaa suuresti, kiitän muistoistani, ja suren hänen lähtöään. Kun itsekin pian siirrän majaani, ehdin varmaan keskustelemaan nilkkasukkien väriongelmista hänen kanssaan. Vai käytetäänkö sukkia ja sandaaleja siellä?