maanantai 21. joulukuuta 2009

Töimatkalla

Koulut alkavat taas lomien jälkeen, ja äidinkielen opettajat palaavat kyiselle kynnökselleen pelastamaan mitä pelastettavissa on. Mutta minkä hekään voivat sille, että sana toisensa jälkeen poistuu yleisen ymmärryksen piiristä elinkeinomuutoksen seurauksena. Tässä heille kuitenkin muutama tärppi.

TÖI.

"Mä oon TÖIssä". "Missä sun TÖI on?" "Mulla ei oo TÖItä".

Googlesta poimittua:

"nähdessään töimatkalla tanssikoulun ja sen ikkunassa surullisen Paulinan"
"tänään töimatkalla Kosseissani soi"
"Olen Lapissa töimatkalla ja aamulla oli sellaiset rapsakat 35 pakkasta"

RUIKSEN.

Googlesta jälleen:

"kaskimaatakin käytettiin lähinnä ruiksen, nauriin ja pellavan viljelyssä". (Vantaan paikallishistoriaa)
"kaura ohitti ruiksen 1920-luvun loppuun tullessa" (Reisjärven historiaa)
"söin megapurilaisen. Se on toiseksi paras heti ruiksen jälkeen". (Ylen chatti)
"Ruiksen viljely on Suomessa nuori ilmiö" (suomi24)
"Myytti ruiksen paremmuudesta on vain suomalainen myytti". (karppaus.info)

UUSAVUTONTA ELÄINOPPIA

Lisää googletusta:

"Kohta putkahtaa varmaan ulos uroslehmä" (aamukampa.net)
"Sitten saa yksi lehmänpoikanen tulla ilostuttamaan elämää" (koirakeskustelu)
Meidän poikien hevosella alko seisoon. Kaikki tytöt hiljeni ja tuijotti sitä hiljaa ja se niiden naarashevonen alkoi sitten hirnumaan iloisesti (basso.fi.)
"näyttää hänelle luontofilmiä missä uroskana nostaa takakoipeaan ohuen näreen juureen (blogspot.com)

Jos lehtiotsikossa lukee, että "Kaustisten kansanmusiikkijuhlat", tuskin muut kuin kaustislaiset siitä pillastuvat. Who cares?

Tosi NykyAikainen ajattelu tapa nähkääs on, että kukaan ei voi eikä saa määrätä miten kirjoitetaan tai ajatellaan. Kun riittävän moni kirjoittaa että "vein töimatkalla ruiksen lehmänpoikaselle", se on ihan yhtä oikein kuin mikä tahansa muukin. Jos joukko ihmisiä ilmoittaa, että he eivät syö mitään missä on geenejä, he ovat yhtä varteen otettavia ajattelijoita kuin ketkä tahansa muutkin. Haloo, nyt eletään tätä päivää, fossiilit!

5 kommenttia:

  1. Jos olisin äidinkielenopettaja, itkisin varmaan joka päivä... Tänään katsellessani bussin ikkunasta havaitsin erään ison talon seinässä kolmemetrisillä kirjaimilla tehdyn, varmasti kalliin mainosbanderollin, jossa seisoi: Valta-Auto muuttui tähän!
    Hesarissa oli taannoin kokosivun mainos, jossa ilmoitettiin, että eräs jääkaappi on markkinoiden "erittäin paras". Että silleen.
    Terv. Ellu

    VastaaPoista
  2. harvoilla on suomen kieli niin huonoa hallinnassa kuin mainos miehillä

    VastaaPoista
  3. Koska panna-verbiä ei enää saa käyttää, tyydyn sanomaan sinulle Ben, että "Laittamattomasti sanottu!"

    VastaaPoista
  4. Vaivauduin kerran kysymään Hesarin toimittajalta, joka oli kirjoittanut lantuntaimenista, mistä saisi ostaa männyntaimenia istuttaakseni niitä kainuulaiselle metsätilalleni. Kysyin myös, mikä olisi paras viehe, jos ne alkaisivat lisääntyä ja alkaisin niitä pyydystää. Vastasi heti paluumailina ja vannoi, ettei Hesarissa ainakaan lantuntaimenia enää istutettaisi.

    paukkaukko

    VastaaPoista
  5. Juuri nyt minua ärsyttää ehkä eniten se, että monet sanovat itsestään puhuessaan "minä aikoinaan..." tai "kyllähän minä mielellään". Puhuja ei näy siis lainkaan käsittävän, että hän viittaa johonkuhun toiseen henkilöön.

    En uskalla edes ruveta käsittelemään verbien taivutuksia ja rektioita. Nykyään näkee usein kauhistuttavia viritelmiä tyyliin "oon alannut tekemään..." joka toimikoon esimerkkinä.

    Jotkin tavalliset substantiivit tuottavat nähtävästi ylitsepääsemättömiä vaikeuksia: appi-sanan genetiivistä tulee apin, veli-sanan genetiivistä velin, mies-sanan allatiivista miekselle.

    Olen tässä vaiheessa jo repimäisilläni pelihousuni, enkä ole edes äidinkielenopettaja.


    yst. terv. nuiva ämmä

    VastaaPoista