sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Jalkapallo on politiikkaa, ikävä kyllä


Kirjoitan tätä viisi tuntia ennen kuin jalkapallon MM-ottelu alkaa. En siis veikkaa mitään, mutta ilmoitan että olen perin juurin ärsyyntynyt urheilujournalismin tasosta.

Juuri kun popparivetoinen egojalkapallo on kärsinyt kirvelevän tappion Brasilian romahduksen myötä, ja puhdas joukkuepeli saavuttanut riemuvoittoja vaikkapa Costa Rican tai Saksan myötä, mitä tekevät urheilujournalistit? Lehtien nettisivut kirkuvat: VOITTAAKO MESSI MESTARUUDEN? NOUSEEKO MESSI SUURTEN LEGENDOJEN JOUKKOON? Messi pelaa urhoollisesti jotain konemaista joukkuetta vastaan, jolla ei ole jumalallisia tähtiä, ei voideltuja kristuksia, eikä suuriegoisia popparitähtiä, joita median papisto voisi hartaushetkinään palvoa.

Kuvaava esimerkki on Aamulehden tämänpäiväinen aukeama. Argentiinan symboliksi löydettiin Maradona, puolijumala, "Jumalan käden" omistaja, jonka elämä muutenkin on ollut vähemmän esikuvallista. Saksan symboliksi ei keksitty muuta kuin Angela Merkel... 

Saksa edustaa siis urheilusivuillakin EU- ja maailmanpolitiikkaa. Sopii hyvin anglo-amerikkalaisille ja latinalaisille ja EU:n vastustajille, koska Saksa on taloudeltaan ja järjestykseltään ylivoimainen Euroopan veturi, ja näin ollen iso mörkö joillekin muille. Natsikorttia en ole huomannut toimittajien juuri käyttävän, joitain keskitysleirivihjauksia lukuunottamatta, mutta rahvaan kommenteissa niitä on lukuisia. 

Saksa edustaa järjestelmältään valistunutta, hyvin järjestynyttä pohjoista demokratia-ihannetta. Se on ihailtavalla tavalla selviytynyt sodasta, menneisyydestään ja miehitysvallan loppumisesta, ja on asukkailleen yhtä turvallinen ja luotettava kuin Pohjoismaat. Se ei ole luokkayhteiskunta kuten Englanti, eikä korruptioyhteiskunta kuten useimmat Välimerenmaat ja Latinalainen Amerikka. Sen tapoihin ei kuulu henkilönpalvonta, vaikka esimerkiksi jalkapallossa sen parhaat pelaajat ovat mestarillisia siinä kuin ronaldot, neymarit ja messit konsanaan. Ja täysin uutta pelitapaa luova maalivahti-ilmiö...

Pienille maille hyvä ja organisoitu joukkuepeli on itsestään selvä vahvuus. Kun siihen turvautuu myös pelin suurmaa, voi olla että Messillä ja hänen kymmenellä avustajallaan on tänä iltana vaikea urakka edessään. Itse asiassahan myös Argentiina pelaa erinomaista ja organisoitua joukkuepeliä, ja Messi-hypetys on enemmänkin toimittajien ja propagandistien agendana.

Voitti tänä iltana kumpi tahansa, vastakkain on kaksi tämän hetken parasta joukkuetta, joista kumpikin on mestaruuden arvoinen.



4 kommenttia:

  1. Kolmesta koulussa pelatusta ulkojoukkuepelistä jalkapallo oli sentään järkevin. Nopeana juoksijana osasin pysytellä pois potkuetäisyydeltä. Viimeisenä joukkueeseen (näihin kuhunkin kolmeen lajiin) valitulla ei yleensä ollut pelkoa syötöistäkään.

    "Saksa on nasta maa", kuten näin otsikoiduissa blogiteksteissäni olen kertonut. Aamulehden aukeama on aika törkeä.

    Niin että mitä ne kaksi muuta joukkuelejia ovat? Kummassakin pidellään kädessä paksumpaa tai ohuempaa pulikkaa, jolla yritetään osua pelivälineeseen.

    VastaaPoista
  2. Äskeisen kommentin vahvistustekstiksi tuli talonseinänumero 1407. Siitä tuli mieleen, että Kölnissä on nähty erään kadun osoite 4711.

    VastaaPoista
  3. Miljardi penkkiurheilijaa ei voi olla väärässä: elämän ainoa tarkoitus on jalkapallon ylenpalttinen tuijottaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kuten vanha graffito sanoi: "Biljoona banaanikärpästä ei voi olla väärässä. Syö p*skaa."

      Mutta ei minulla oikeasti ole mitään jalkapalloa vastaan. En vain ymmärrä siitä juurikaan rankkuja enempää. Siispä sääli ettei niihin sunnuntaina päästy.

      Poista