Brasilian tiedotusvälineet itkivät tänään, että Brasilia on häpäisemällä häpäisty. Päivää aikaisemmin ne olivat lietsoneet lähes järjettömältä tuntunutta hybristä. Kansakunta halusi kostaa 60 vuotta aikaisemmin hävityn ottelun häpeän, muun muassa. Sitäpaitsi se katsoi ansainneensa maailmanmestaruuden, kun se kerran oli maailman paras, ja oli rakennuttanut jättiläisstadioneja viidakkoon mielipuolisella hinnalla.
Saksan maajoukkue tuli ja voitti ylivoimaisesti, pelasi puhdasta jalkapalloa, ja vältti kaikenlaista filmausta tai vääristelyä. Jo ennen peliä saattoi havaita, että brasilialaiset olivat äärimmäisen hermostuneita. Sitä yritettiin peitellä yhä melskeisemmällä karnevaalilla, mutta turhaan. Joukkue kyllä säntäili ja hosui, mutta vailla varsinaista systeemiä.
Miksi brasilialaiset sitten olivat niin hermostuneita? Sen vuoksi, että he selvästi näkivät kovaäänisen propagandan läpi. Heidän pelinsä ei ollut samalla tavalla organisoitua kuin esimerkiksi eurooppalaisilla joukkueilla, vaan heidän pelissään oli ongelmia kaikesta hurmionlietsonnasta huolimatta.
Kuka tai ketkä siis häpäisivät Brasilian ja sen kansan? Käytettiinkö siinä viekautta tai väkivaltaa? Rikottiinko siinä ihmisyyttä tai oikeutta? Ei. Paremmin, rauhallisemmin, pitkäjänteisemmin ja organisoidummin pelannut Saksa osoitti koko huiman mestaruuspropagandan ja kisahysterian olevan pelkkä tyhjä kupla, joka puhkesi siihen paikkaan.
Kansakunta näki peiliin katsoessaan surkean näyn. Varsin yleiseen tapaan peili julistettiin syylliseksi, kansakunta uhriutui ja vajosi itsesääliin. Jos se tuntee häpeää, se johtuu siitä oivalluksesta että se on elänyt lumetodellisuudessa, uskonut olemattomiin.
Kaiken takana on luultavasti maan surkea sisäpoliittinen tilanne, suunnaton rikollisuus, korruptio, köyhyys ja toimeentulokuilu. Karnevaalilla ja mestaruusuholla yritettiin johtaa kansan enemmistön ajatukset muuhun. Lasku tulee maksuun vähitellen, ja on ihme jos tämä kaikki ei vähitellen johda väkivaltaan ja verenvuodatukseen.
Brasilian hallitseva vähemmistö on itse häpäissyt itsensä. Valitettavasti enemmistöllä tuskin lienee realistista käsitystä niistä toimenpiteistä joita tilanteen muuttaminen edellyttäisi. Niinpä kansakunta jatkaa hullunkurista häpeäkulttuuriaan ihmisiän takaisista jalkapallotappioistaan.
Mistä tuo kansakunta löytäisi edes häivähdyksen järjellisyyttä ja organisointikykyä? Pohjois-eurooppalaista tasoa se tuskin koskaan pääsee lähelle, mutta vähempikin olisi Brasilialle jotain aivan uutta.
Brasilian tappio ei ollut tappio pelissä vain urheilullisessa mielessä, tai edes murskatappio. Se oli enemmän.
VastaaPoistaKupla puhkesi ja valhe, hypetys, meemi brasilialaisen jalkapallon tasosta paljastui. Oli ihan selvää, ja nähtävissä jo aiemmista peleistä, etteivät brassit osaa (enää) pelata jalkapalloksi kutsuttua peliä. Se tietenkin hävettää, kun koko maine perustuu siihen. Minuakin hävettää aina kun tiedän saaneeni kehuja asiasta jota en ollenkaan hallitse.
Tämä oli myös hyvä esimerkki siitä että ihminen näkee mitä se uskoo näkevänsä. Olemme pitäneet taitureina brasseja, mutta Saksa-pelissä taitureita olivat nimenoaan sakemannit.
Luulen että tämän brassihypen taustalla ovat olleet myös markkinamiehet. Afropäillä ja näennäisen "rennolla" samba-asenteella on helpompaa myydä tuotteita. Se muka näyttää värikkäämmältä. Ja jos laajennan, voisi kai väittää että samalla näköharhalla me osatamme myös myytin "kehitysmaiden" "luonnollisemmasta" elämänasenteesta. Kisat ovat sen sijaan paljastaneet Brasilian jättiläismäiseksi murha-, huumekauppa ja lapsiseksitehtaaksi. Edellisten kisojen ylistetty isäntämaa, Etelä-Afrikka, oli silloin ja on edelleen, eräs maailman väkivaltaisimmista ja korruptoituneimmista maista. En osta. Eurooppa on edelleen jotakin.
Ja ajatelkaapas: tv:ssä peräti kaksi YLE:n toimittajaa puhui Brasiliasta jalkapallon kotimaana. No, heidän pitäisi tietää, se minkä muutkin tietävät, että jalkapallon kotimanner on Eurooppa. Näin faktat muuttuvat päässämme vääriksi kun narratiivi ja hypetys on riittävän vetävä. Be carefull out there and think twice! Kaikessa.
No, brasseille kuitenkin tsemppiä. Siperia on opettanut minua ja varmaan meitä kaikkia elämän aikana. Vähemmän voodoota, enemmän aivoja ja kyllä se futis nousee taas Pelen aikaiselle tasolle. Jalkapallo ei ole sambaa. Jalkapallo on jalkapalloa.
jr
Sitä minäkin olen ihmetellyt, miksi näitä etelän pelaajia yhäkin hypetetään, mutta saksalaisia ei. Jälkimmäisiin suhtaudutaan jotenkin torjuvasti, väitetään heidän olevan vain koneita, ja löytyypä natsikorttikin siellä täällä heilumassa. Saatat olla oikeassa tämän merkillisen hypetyksen syistä.
Poista