Ukkosten keskeltä

Useista työperäisistä syistä, mutta myös pelkästä utseliaisuudesta olen vuosikausia seurannut ukkosten kulkua kotiseudullani Sääksmäen kirkon vierellä. Vanhan kansanperinteen mukaan ukkoset yleensä kiertävät kirkontienoon, mutta jos ukkonen tulee järven yli, se on sitten kova. Käytännössä tämä pitää todella paikkansa. Lämpöukkoset todella harvoin ylettyvät kirkolle asti, vaan menevät yleensä Akaan tai Tyrvännön kautta Vanajanselän ohi. Sen sijaan voimakas sää- ja ukkosrintama ei järvistä ja harjuista piittaa, vaan tulee suoraan eteenpäin.

Tänä hellekesänä olen löytänyt kolmannenkin tekijän, kun olen seurannut Geocachen ukkostutkaa: Kalvolan ylänkö. Se on ylimmillään yli 180 metrin korkeudella, eli melkein sata metriä Vanajanselkää ylempänä, ja muodostaa samalla kolmen vesistön vedenjakajan. Nämä kolme isointa vesistöä ovat Tarpianjoen reitti joka laskee Vanajaan Kylmäkosken ja Viialan kautta, Renkajärvestä Janakkalan ja Kernaalanjärven kautta Vanajaan laskeva reitti, sekä Loimijoen latvahaarat, jotka laskevat Tammelan Pyhäjärveen ja lopulta Huittisten kautta Kokemäenjokeen.

Vallitseva tuulensuunta on näillä seuduilla lounaasta koilliseen. Ukkosvyöhykkeet tulevat tänne yleensä lounaan suunnalta, mutta jo Kalvolan ylänköä lähestyessään ne useimmiten jakautuvat kahtia. Pohjoisemmat osat etenevät Akaan kautta Lempäälän suuntaan, eteläisemmät taas kohti Hämeenlinnaa ja Pälkänettä. Näinpä Sääksmäen kirkontienoo useimmiten säästyy salamoilta - vettä saattaa ukkosen liepeiltä kyllä joskus tulla reippaamminkin.

Pitäisi joskus kysellä Iittalan asukkailta, miten tuo Kalvolan ylängön vaikutua siellä näkyy. Heidän ja Vanajanselän välissä on vielä korkea Tunturivuori, joten järvi ei ehkä suoranaisesti ulota vaikutustaan Iittalaan saakka.