Otsikon rinnastuksen teki englantilainen kirjailija ja psykiatri Theodore Dalrymple. Varsin konservatiivinen kirjoittaja rinnastaa siis yksittäisiä rakennuksia toteuttaneen arkkitehdin kolmanneksen kansastaan tapattaneeseen raakalaiseen. Le Corbusier ei tuhonnut yhtään kaupunkia, mutta hänellä oli suuri vaikutus muutamaan arkkitehtisukupolveen. Lisäksi häntä pidetään yhtenä kammoksutun betonibrutalismin isistä; itse asiassa "brutalismia" käsitteleviin kirjoituksiin liitetään hyvin usein yllä oleva kuva ranskalaisesta dominikaaniluostarista nimeltä Sainte Marie de La Tourette (1960). Onhan tuo kuva virttyneestä betonirakennuksesta aika karmaiseva, mutta totuus ei sentään ole yhtä paha, kuten voi nähdä vaikkapa tästä tai tästä.
Le Corbusierin maine profeettana lähti tietysti yllä kuvatusta Pariisi-suunnitelmasta, ja se kirvoitti monet kielet puhumaan pahaa hänen totalitaristisesta luonteestaan. Kysymyksessä oli tietysti vain manifesti, ei mikään toteutettavaksi tarkoitettu suunnitelma. Corbusier korosti ilman ja valon osuutta, sekä vihreälle kasvillisuudelle jätetyn tilan määrää. Hän ehdotti kaiken lisäksi kattopuutarhoja, jotka olisivat lisänneet vihreää pinta-alaa. Meille jo ylen tuttu teräsbetonirunko mahdollisti mm. nauhaikkunat, jotka päästivät lävitseen enemmän valoa kuin perinteinen rakennustapa. Tässä mielessä Corbusierin ajatukset tuovat mieleen ennemminkin Pentti Linkolan, jota myös on syytelty milloin mistäkin totalitaarisuudesta tai syntisestä ajattelusta. Paras on tunnetusti toki hyvän vihollinen, ja "parhaaksi" arvioituun järjestykseen saattaa liittyä ennalta arvaamattomia seurauksia ja jopa katastrofeja.
Corbusier sai viisi yksittäistä tilaisuutta toteuttaa massiivisia asumiskäsityksiään, neljä Ranskassa ja yksi Berliinissä. Yllä on Unité d'habitation Marseillesta (1952). Rakennus on alta auki, ja seisoo tukirakenteen pilarien päällä. Myös katolla on vapaata tilaa erikoisen muotoisien rakennelmien seassa. Alla on kaksi näytettä näiden massiivien julkisivuista, ensimmäinen Firminystä ja toinen Berliinistä. Ne osoittavat että Corbusier pyrki elävöittämään fasadeja niin väreillä kuin - uskaltaisiko nyt sitten sanoa - koristeellisilla ja vaihtelevilla rakennelmilla.
Alla on vielä käytäväkuva Marseillesta. Se osoittaa samoin selvää pyrkimystä vaihtelevuuteen ja yksityiskohtiin. En ole käynyt missään nyt esittelemissäni kohteissa, joten olen pelkkien kuvien varassa. En myöskään osaa sanoa mitään rakennusten toimivuudesta tai niiden sosiaalisista ominaisuuksista. Jos haluatte, tässä on ilkeä kuvaus Corbusierin esteettisesti varsin kauniista Villa Savoyesta, jossa päällimmäiseksi nousevat vesivahingot, vähän samalla tavoin kuin meillä maallikkotasolla päivitellään "sen kamalan Alvar Aallon" töitä...
Toisin kuin monissa uudemmissa massiivisissa, todellista välinpitämätöntä ja väkivaltaista brutalismia edustavissa rakennuksissa esimerkiksi viime vuosikymmeninä Berliinissä, Le Corbusier osoittaa näissä töissään selvää taiteellisen estetiikan tajua ja myös ihmismyönteisyyttä. Rakennusaine ei ratkaise brutaalisuuden astetta, mutta hyödyn ja tehokkuuden maksimointi siihen usein johtaa.
Le Corbusierin myöhäistöitten joukossa on eräitä sakraaleja rakennuksia, joista varsinkin yksi on kiistaton rakennustaiteen helmi. Jos Corbusieriä sveitsiläisenä voisikin tarkastella kalvinistisen ankaruuden vaikutuksista, Ronchampin Notre Dame du Haut -kappeli (1954) on kyllä sellaisesta täysin vapaa. Se on puhdas taideteos, ja mielestäni modernin arkkitehtuurin kauneimpia saavutuksia.
On kovin tavallista, että merkittäviä taiteilijoita arvostellaan taiteen ulkopuolisilla argumenteilla. Corbusierin kohdalla on väitetty ettei hän torjunut natsismia, kommunismia, antisemitismiä eikä myöskään Vichy'n hallitusta. Hän ei kuitenkaan ollut poliitikko vaan taiteilija, jonka töitä pitäisi arvioida vain niiden pohjalta. Historia osoittaa sitäpaitsi selvästi, että olivat taiteen tekemisen lähtökohdat tai rajoitteet minkälaisia tahansa, aitoa ja koskettavaa kauneutta saattaa syntyä kun tekijänä on lahjakas taiteilija. Siitä joskus myöhemmin.
Mutta katsokaa nyt vaikka näitä kuvia Ronchampin kappelista. Eivätkö olekin kauniita?
.jpg)
Le Corbusier olisi pitänyt kollegojensa ja seuraajiensa mukana tuomita oikeudenkäynnissä hirteen. Harmi ettemme koskaan saaneet Nünrberg 2:sta, siellä olisi saanut jakaa tiuhasti tuomioita ihmiskunnan vastaisista rikoksista.
VastaaPoistaArkkitehtiä ei voi verrata kirjailijan, elokuvaohjaajan tai muusikon kaltaiseen vapaaseen taiteilijaan. Yksilö saa nimittäin itse valita nauttiiko juuri tietyn taiteilijan tuotoksista. Mutta asuinjärjestelyjen suhteen ihmisten vapaus on rajoittuneenmpaa ja he ovat usein pakotettuja asumaan Corbusierin hengessä rakennettujen hirviöiden sisällä. On siis pelkästään Corbusierin kaltaisen ihmistarpeita ymmärtämättömän autistin syytä, että ihmisen arkipäivän perustarpeet on alistettu idiosynkraattisile taiteellisille visioille. Ihminen voi itse valita kiduttaako itseään Kaija Saariahon musiikilla, mutta kaupungissa voi olla vaikea löytää asuntoa muualta kuin saatanallisesta kerrotalosta.
Corbusier ei tuhonnut kaulunkeja, mutta vain siksi ettei hän päässyt. Hänen totalitaarisesta luonteesta kertoo se, että hän todella halusi tuhota kaiken vanhan ja rakentaa uuden ja uljaan tyhjästä.
Tuo kappeli ei ole ulkoa päin kovin pahan näköinen, joskaan ei kauniskaan. Sisältä päin se taas näyttää juuri sellaiselta, joka saa minussa aikaan pahoinvointia. Hirviön kädenjälkeä.
Paljonko olet Pol Potia parempi, kun jakelet hirttotuomioita arkkitehdeille?
PoistaMutta käytit perusteluissasi sanaa 'autisti', jota itsekin ajattelin käyttäväni 'kalvinistin' ohella, mutta muistin yhden somessa käydyn raivokkaan keskustelun jossa moitittiin sanan käyttämistä negatiivisessa tarkoituksessa.
Mutta älä huoli, tuon pian näytille paljon pahempaa arkkitehtuuria, ja ihan nykyajalta.
Hirttotuomion mainitseminen oli lähinää suunsoittoa, ei sen vakavampaa.
PoistaAutismi ei tietenkään ole itsessään paha asia, mutta se selittää Corbusierin tiettyjä päähänpinttymiä. En tietenkään voi sanoa oliko hän todella autisti, mutta ainakin aspergerilta hän vahvasti vaikutti.
Ruman arkkitehtuurin selontekoa odotan innolla. Parista aiemmasta kirjoituksestasi olen myös aivan samaa mieltä: Wienin parlamenttitalo on kaunis ja Ateenan vastaava ruma.
"On kovin tavallista, että merkittäviä taiteilijoita arvostellaan taiteen ulkopuolisilla argumenteilla."
VastaaPoistaSe on ainoastaan itsestäänselvää tässä tapauksessa. Asunnot on tehty elämistä varten ja siihen tarvitaan muutakin kuin laatikko, jossa on vesi, sähkö ja eristys. Ihmiset haluavat myös viihtyä ja kokea ympäristönsä kauniiksi. Arkkitehdin osalta on siis vain rikollista ryhtyä soveltamaan omia käsityksiään ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Ei niin, etteikö voi antaa taiteellisuuden näkyä, mutta sen tulisi tapahtua hyväksi havaittujen tapojen puitteissa.
Ja kuten tiedetään, Corbusierin ja hänen sueraajiensa luomukset eivät ole vain rumia, vaan myös funktionaalisesti rikki. Vaikka niitä pömpöösisti nimitettiin "asumiskoneiksi", eivät ne kelpaa edes siihen. Ne eivät kestä säätä, korroosio tärvelee ulkopinnat ja kosteusvauriot varmistavat homesienille juhla-ajan.
Moderni arkkitehtuuri on yksinkertaisesti rikki. Siksipä siihen olisi sovellettava metodia, jonka Corbusier itse katsoi sopivaksi kaikelle vanhalle ja taantumukselliselle: täystuhon. Ainoa ratkaisu olisi lanata betonihirviöt mattopommituksilla maan tasalle.
Ja tässä suhteessa olemme varmaan aika saman mielisiä kunhan näytän omia purkulistojani!
PoistaTällaiset jutut ovat keitaita kaltaisilleni nuorille, joilla ei koskaan ole ollut elävää pääsyä kulttuuri-ihmisiin. Leijonasosaa ajankäytöstäni on lapsuudesta asti läpivalaissut vientiviihteen vieläkin päättömämpien mielikuvien kumoaminen omalla toiminnalla. Kenties kuvaavammin dominoinut. Erittäin kiireiseksi meni iässä, jolloin tuli törmättyä ilmiselvästi tahallaan ja tarkoituksella tiettyjä käsityksiä ylläpitäviin, ja vieläpä siellä, joka nyt on täällä. Ei kuitenkaan tässä, sillä nyt kirjoitetaan.
VastaaPoistaSelitä Marsilius, ettet saisi köniisi. Etiam atque etiam, jää yksin? Puu kun kaatuu, kuullaanko? Vuosijuhlien luonne lie kirjaimella säädetty.
Temppuapina kai tietäisi, toisinaan taitaakin - ulosmittaus ja morjens, jottei kukaan tietäisi. Ehkäpä tulee jälkikirjoitus, mutta sekin voi vain olla "opiksi" sen näkeville seuraaville.
Säveltäjää hyvästä tekstistä kiittäen. Tarpeellinen lisäys on kuitenkin tehtävä: arkkitehti luo arkkitehtuuria, joka on ihmisiä varten. Seikka on sulautettavissa mukaan suorituksen taidokkuudesta tinkimättä.
Kun maallikko toteaa Aallon kamalaksi, hän on samalla tavalla yhtä oikeassa kuin raivovanhoillisen papinkin pääasiassa riesaksi todetessaan. Mielekkyyden kokemusta ei synny, jos käyttömateriaksi tehdään äärimmilleen vedettyä taidetta, joka kuitenkin paisuu varsin pseudokäytännölliseksi painajaiseksi joiltakin osiltaan. Silloin kumpikin funktio jää välittömimmässä merkityksessään vajaaksi, ja sikäli Aalto onkin esimerkki 1900-lukulaisesta suomalaisesta korkeakulttuurista.
Fundamentti voi olla se, että jonkin verran kilpailua on hyvästä, mutta mielestäni sitä seuraa itsestäänselvästi seuraava kysymys: kannattaako kilpailla siinä, missä tietää häviävänsä? Aitoon järjettömyyteen absorboituu ja katoaa tolkuttomasti luovuutta. Ilmeisesti tämä syvä typeryyden vaikutelma on sellainen, että joiltakin se jää syystä tahi niiden summasta sisäistymättä.
Kirkot saattaisivat alkaa sammaltamaan sorkkimattakin, jos jäisivät jumalaisen luonnon kanssa mittelöimään. Kuvakseen loisi, ja mitäpä vielä. Havainto risteistä hautapaikoilla on eittämättä oikea.
Komppaan Korppia!
VastaaPoistaToiseksi kysyn uskooko joku, että Corbusier olisi kieltäytynyt toteuttamasta Pariisin 'manifestiansa' jos kaupunki olisi tarjoutunut sen toteuttamaan?
Anthony Daniels alias Theodore Dalrymple, tämä laajalti maailmaa nähnyt ja siitä kirjoittanut konservatiivi on todella tutusmisen arvoinen. Hän kirjoittaa englanniksi ja käännöksiä, ainakin suomeksi tai ruotsiksi on kovin vähän.
hh
Tuossa wiki-linkissä luetellaan iso joukko Danielsin ajatuksia, jotka tuntuvat kiintoisilta, ja minun kaltaistani konservatiivia miellyttäviltä.
PoistaCorbusierin kunniaksi on toki samottava, että tuo viimeinen kappeli ei ole aivan karmaiseva, olen nähnyt pahempiakin. Mutta, betonierämaissa suurimman osan elämääni asuneena voin sanoa, ettei suurimmassa osassa hänen töitään (valokuvien perusteella minäkin) ole mitään kehumista. Kolkkoja rumia gryndereitten märkiä unia (halpoja elementtejä eikä mitään kallista viimeistelyä). Jos ihmisillä olisi ollut hitustakaan silmää Corbusier olisi jäänyt työttömäksi.
VastaaPoistaVeikkaisin että hänellä oli yksi kyky ylitse muiden: helppoheikin taito myydä mitä tahansa kenelle tahansa. Mikään muu ei nähdäkseni selitä sitä että hänen töitään ostettiin.
Se mikä myös pistää silmään hänen kaava-ajattelussaan on sen, juuri niin, kaavamaisuus. Luulen että siinä vaikutti sen ajan ideologia so. totalitarismi, kuvitelma että ihmisellä on ratkaisut kaikkeen ja oikeus toteuttaa ne. Suuria yhteen muottiin puettuja ratkaisuja tehtiin meilläkin. Eräs varhainen ja meille rakas esimerkki kokonaissuunnittelusta on Puukäpylä, mitä ei nykyjään heti tule ajatelleeksi, se kun ei ulkoisesti muistuta lainkaan myöhempiä betonihelvettejä mutta pohjautuu samantapaiseen ajatteluun.
PoistaMatemaattisella kaava-ajattelulla on tietysti ikivanhat aina antiikkiin periytyvät jurensa mutta se on jo toinen juttu. Ehkä riittää kun muistaa, että kohtuu kaikessa.
hh
Ihan pakko oli lisätä keskusteluun: Just inscribed as @UNESCO #WorldHeritage Site: Architectural Work of Le Corbusier ;)
VastaaPoista