Olen paha ihminen

Facebookissa ja muussa mediassa sinkoilee viikoittain kehotuksia osallistua milloin minkäkin hyvän asian puolesta järjestettyyn päivään, tapahtumaan, kokoukseen tai happeningiin. Sosiaalisessa mediassa kutsut ja kehotukset tulevat yleensä henkilökohtaisina, ja niihin pyydetään vahvistusta. On klikattava nappulaa "Osallistun", "Ehkä" tai "En osallistu". Näin pystytään myös kartoittamaan porukoita, erottelemaan toisistaan "oikein ajattelevat hyvät ihmiset" ja "väärin ajattelevat pahat ihmiset". 

Nyt on juuri mennyt tai juuri tulossa "Susipäivä", jolloin susien maineenpalautusta ja suojelua kannattavat ihmiset pääsevät ilmaisemaan kantansa. Vastasin että en osallistu, koska olen susien puolella 365 päivää vuodessa. Kaverini ovat fiksuja eivätkä tästä suuttuneet, mutta joku piukkapää olisi hyvinkin päässyt repäisemään vaatteensa. Koska en osallistu susipäivään, olen siis susia vastaan. Tarkemmin ajatellen lienee kuitenkin niin, että loukkaan susilippua heiluttavan kolportöörin omaa kunniaa. Ja sehän riittää leimakirveille lyönnin syyksi.

Oli taannoin keskustelu, jossa kiihkeästi vaadittiin tunnustusta "hiilijalanjäljen" suuruudesta, ja syyllistettiin ilmastonmuutoksesta ja maapallon tuhosta kaikkia väärin ajattelevia ihmisiä. En ehtinyt paljonkaan toppuutella kiihkoilua näin epäselvästä ja riidan alaisesta asiasta, kun jo innokkain saarnaajatar kiljahti tuomion: "Ilmastofasisti!" Tuohon aikaan ei vielä tunnettu tuota uusinta, kaikkia fasisteja, rasisteja, natseja ja sovinisteja paljon pahempaa tuomiosanaa "denialisti". Mutta kannan arvonimeäni kuitenkin ylpeänä. 

Lähipiirissäni järjestetään myös illanviettoja rasismin vastaisuuden merkeissä. En osallistu niihin, sillä sellaisiin kokoontuu vain asiaan syvästi uskovia ihmisiä, eikä niissä voi olettaa käytävän sen syvällisempää keskustelua aiheesta, kritiikistä nyt puhumattakaan. Tässä mielessä useimmat aatteelliset tilaisuudet muistuttavat uskonnollisia hartaustilaisuuksia, joiden tarkoituksena on nimenomaan vahvistaa osallistujien omaa uskoa, eikä asettaa heitä alttiiksi kritiikille tai toisinajattelevalle eksytykselle.

1960-luvun lopulla Suomeenkin levisi niinkutsuttuja "yhden asian liikkeitä", joiden toiminnassa kiihkeä julistus peitti alleen sen valitettavan tosiasian, että maailmassa ei ole olemassa yhtään yksityistä korjattavaa asiaa joka edes lähimailleen ratkaisisi sen ongelmat, ja myös sen että monet yksittäiset korjausvaatimukset saattavat olla jopa ristiriidassa toisten kanssa, ja sotkea asioita vain yhä pahemmiksi.

Maailma on aivan liian monimutkainen, jotta sitä voitaisiin edes auttavasti kuvata yksittäisillä iskulauseilla. Ja historia on täynnä kertomuksia siitä miten jalot ja hyvät pyrkimykset ovat johtaneet yhä suurempaan kurjuuteen ja verenvuodatukseen. 

Niin että kiitos, mutta ei kiitos. En osallistu hyvien ihmisten ihanteellisiin kokouksiin ja päiviin. Joko ne liittyvät asioihin joita pitäisi kannattaa vuoden jokaisena päivänä, eikä vain omantunnnon puhdistamiseksi tarkoitettuna yhtenä päivänä. Tai sitten nämä hyvät asiat ovat vain detaljeja monimutkaisessa kokonaisuudessa, eivätkä ole täysin riidattomia kaikista näkökulmista tarkasteltuina.

Olen siis paha ihminen, mutta en ylpeile asialla. Olisi onnellista jos voisi elää hurskaassa uskossa yhteen pykälään, autuaana elämänsä loppuun asti. Mutta kokemus kertoo jotain muuta, valitettavasti.