Herraskaista

Suomessa vallitsee yleisesti eräänlainen tavallisuuden tai rahvaanomaisuuden ihannointi. Hienostelu ja herraskainen käytös koetaan hävettäväksi, naurettavaksi ja jopa vastenmieliseksi. Ainakaan se ei ole enemmistön mielestä "rehellistä". "Älä hienostele, sano asia vain rehellisesti!" Rehellisyys ulottuu jopa ruokaan asti. "Rehellistä suomalaista ruisleipää" sanotaan mieluiten vähän kärisevällä, viinan ja tupakan syövyttänällä äänellä. 1970-luvun kokit Vanamo ja Kolmonen edustivat tätä "suomalaista rehellisyyttä" omalla erityisen hienostuneella tavallaan. Myös toimittajilla tämä asenne on ollut yleinen, kuten käy ilmi tästä pakinasta Aamulehdessä vuodelta 2007.

Helsingin Sanomat kertoi insinööristä, joka oli ruvennut kasvattamaan orkideoja. Insinööri kiisti ponnekkaasti toimittajan epäilyn orkideaharrastuksen herraskaisuudesta. "Vanhat puutarhurit harrastavat sitä paljon", hän sanoi.

Tästä opimme, että vanhat puutarhurit eivät ole herraskaisia. Entäpä jos emme sitä tietäisikään?
- - - - -
"Näyt kasvattavan orkideoja. Mutta eikös se ole herraskaista?"
"Ai pahus. Täytyykin sitten ryhtyä kasvattamaan jotain rumempaa."
- - - - -
"Asut kalustetussa huoneessa, ja onpa taulujakin seinällä. Taidat olla vähän herraskainen?"
"Niin, mutta kyllä minä sentään syljeskelen lattialle!"
- - - - -
"Ymmärsit, mitä tuo ulkomaalainen sanoi. Taidatpa olla vähän herraskainen!"
"Enhän toki! Ymmärsin kyllä, mutta ihan väärin!"
- - - - -
"Kuljette täällä julkisella paikalla kravatti kaulassa. Taidatte olla herraskainen".
"En vittu ole. Ei nääs vittu ole varaa ostaa vittu tuulipukua."
- - - - -
"Toimittaja! Teillä ei ole hajuakaan oikeinkirjoituksesta!"
"Niin, mutta en haluaisi vaikuttaa herraskaiselta."
"Mutta sehän on ihan jees. Antaa olla sitten vain."
- - - - -
"Herra Karju, tehän olette täällä lätissä aivan loassa yltympäriinsä!"
"No, eipä sitten ainakaan syytetä herraskaisuudesta!"