Pikkusiskoni syntyi keskelle talvisodan pakkasia tammikuun 11.1.40, isoveljensä nimipäivänä. Sähkösanoma lähti isälleni Kannakselle välittömästi, mutta hän sai tiedon siitä vasta toista viikkoa myöhemmin, ”sattuneesta syystä”.
Pian 60 vuotta täyttävälle isälleen, Stockmannin johtajistoon kuuluvalle Walter R.:lle hän kirjoitti 31.1.40 kirjeen, jossa kommentoi uutista:
”Onpa hauska kuulla että tyttäreni on oikein ihmisen näköinen. Muuten sana tyttö kuulostaa vielä oudolta. Se on niin uutta vielä, ja vaikka sitä on odotettu kuin auringon nousua. Se kai vaikuttaa myös asiaan, etten ole vielä nähnyt häntä. Täytyy vain mielikuvituksessa olla siellä kotona, ja olettaa kaikki mitä siellä on ja minkä näköistä”.
Walter oli huolestunut siitä, olisiko isällä tarpeeksi tupakkaa. Isänsä ja poikansa tavoin hän oli piippumiehiä. Ei hätää:
”Tupakkaa minulla on nyt pitkäksi aikaa riittävästi. Polón lähetti minulle suuren paketin suomalaista ja englantilaista tupakkaa. Voin antaa siitä miehillenikin”.
Tässä on kertomukseni siitä, miten minä siskoni näin, ja miksi puhuin hänelle aina ruotsia, vaikka hän vastaili vähän epäselvästi:
https://karirydman.blogspot.com/2014/01/sainpa-kerran-nimipaivalahjan.html
50 v ihastukseni,äiti, puhui itsestäään tyttönä. Se siitä.
VastaaPoista