Kuu pakom puu

Iltapäiväkahvilla Voipaalassa turistiin kyökkisuomesta tai kyökkiruotsista, miten vain se nyt sitten sanotaankin. Varsinkin äitini Pohjanmaan rannikoilta kotoisin olevassa kaksikielisessä suvussa sellaista näyttiin viljelevän. Se on semmoinen sekakieli, että ruotsinruotsalainen ei sitä ikinä ymmärtäisi. Kuten nyt tuo otsikon hokema: ei ole ihan varmaa tarkoitetaanko että puun takana näkyy kuu vai lehmä. Ja samahan tuo nyt onkin. Oikeastaan se tarkoittikin jotain yhdentekevää.

Äitini kiitti joskus että "saat pusun pääsiäisenä". Ymmärtääkseen kiitoksen pitää kääntää lause mukaruotsiksi "puss i posk". 'Påsk' on tietysti pääsiäinen, mutta 'posk' on poski mukaruotsiksi. Äitini kuulemma muinoin esitteli Meilahden sairaaloita vanhalle sukulaismummulle: "O' där e' sen korv- och gurkkliniken"... Korva- ja kurkkutautejahan siellä joskus hoidettiinkin, mutta riikinruotsalainen ihmettelisi miksi makkaraa ja ruokakurkkua muka pitää hoitaa.

Sekakieltä oli Stadin vanha slangikin. "Där sku va' en huisin kiva futismatsi på Eltsu", josta kaksikieliset pojat heti tiesivät että Eläintarhan kentällä saattoi olla kiinnostava jalkapallo-ottelu (en muuten ole ollenkaan varma että Eltsussa koskaan olisi pelattu futista).

Sekä Kokkolan seudulla että jopa Stadissakin saattoivat en- ja ett-suvut mennä sekaisin. Klassinen juttu kylpylästä on ehkä joskus vilahtanut jutuissani, mutta kerrottakoon se uudestaan. "Där sku' va' en kar ledi' för komsrådinnan" ei tietenkään tarkoittanut että kauppaneuvoksettarelle olisi vapautunut käyttöön mies, vaan amme... Siskoni väittää kokemuksenaan olevan, että Kokkolassa kaikki sanat ovat en-sukuisia, vain kellosta sanotaan että "klockan ä' ett".

Äitini ruotsinkielessä ei ollut vikaa. Hän oli ruotsinkielen lehtori, mutta niin suvaitsevainen, että päästi kokeesta läpi pienen pojan joka kirjoitti paperille vain tämän: "Ja kan intte kriiva. Ja har krillit hem".