Peffa! Vähän pakarateoriaa

Älkääpäs kiirehtikö pahastumaan, hyvät lukijat! Yllä olevat kuviot eivät ole sitä mitä luulette! Ylimmäisessä on logaritminen spiraalikäyrä symmetrisesti kuvattuna, ja siinä muodossa jossa se esiintyy luomakunnassa useimmin, eli ns. Fibonaccin tai kultaisen suhteen muodossa. Alemmassa sen kertoimia on vähän muokattu, eli kuvaa on vähän venytetty, mutta edelleen on kysymys logaritmisesta spiraalikaaresta. Tässä alla sen sijaan on kaksi kuvaa siitä mitä arvelittekin: 

 
 
Muodot ovat aivan identtiset. Pakaroitten muoto on siis sama kuin yleisin muoto elävien ja kasvavien solukoiden järjestäytymisessä, ja palautuu siis myös havaintoihimme. Tämän vuoksi ne ovat myös ilmiselvästi kauniita. Logaritminen spiraalikaari esiintyy pakaroissa sekä poikkileikkauksessa että myös pystysuoraan katsottaessa:

Näin pakaroista syntyy kolmiulotteinen muoto, joka perustuu luomakunnan keskeisimpään muotoiluperiaatteeseen. Voimme näinmuodoin siis väittää, että takapuolen kudokset ovat muodoiltaan täydelliset kuten vain luonto itse voi olla, ja että Afrodite Kaunispakarainen saa olla syystä tyytyväinen näkemäänsä. Jumalatarrouva toki ottaa huomioon myös muodontansa eroottiset aspektit, mutta yrittäkää te edes keskittyä olennaiseen abstraktioon! Tämän keskittymisen avuksi esitän alla joukon kuvia, joissa sama muotoilu esiintyy sekä makrona että mikrona.

Ja lopuksi vielä kaavio siitä miten kultainen logaritminen spiraalikaari syntyy Fibonaccin lukusarjasta:

Ongelma on selvästikin ratkennut, ja peffan salat paljastuneet!