lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kalmarin unioni takaisin!

Yle

Mietin taas prinsessahäitä katsoessani, kuinka ylivoimainen Ruotsi on meihin nähden myös elävien perinteittensä vuoksi. On ihme, jollei tällainen kuninkaallinen loisto vaikuta normaaliin herr & fru Medelsvenssoniin itsetuntoa kohottavasti. Loistokkaat linnat, historia, tavat ja seremoniat vaikuttavat ihmisiin tavalla tai toisella, mutta jakavat heidät toisaalta kahteen joukkueeseen. Perinnäistapoja kannattavat lienevät edelleen enemmistönä. Monarkiaa vastustavat tasavaltalaiset jakaantunevat kahteen ryhmään. On vakaumuksellisia ja järkeviä tasavaltalaisia, ja on yhteiskunnan katkera pohjasakka. Kun vasemmistopuoleitten johtajat kieltäytyivät kutsusta, moni saattaa yhdistää heidät juuri pilvi otsalla, kädet taskussa nyrkissä kulkeviin yleiskatkeriin porukoihin. Niin minäkin helposti tekisin, vaikka vasemmistojohtajat kuinka muuta vakuuttaisivat.

Kauan sitten ehdotti joukko eläkkeellä olevia suurlähettiläitä, että kruununprinsessa Viktoriasta tehtäisiin itsenäisen Suomen kuningatar. Minä kannatan tätä yhä. Päädyttäisiin perustuslailliseen monarkiaan, jossa kuningattarella ei olisi sitäkään valtaa kuin Suomen (viimeisellä?) presidentillä Niinistöllä. Valta siirtyisi aidosti parlamentille.

Mutta ajatellaanpa pitemmälle. Jospa hurmaava pikkuprinsessa Estelle naisikin Tanskan tai Norjan vastaavanikäisen prinssin, meillä voisi olla edessä uusi, vain vähän vajaa Kalmarin unioni! Kolmen pohjoismaan kuningattarena toimisi sama Estelle, ja kunkin maan parlamentit hoitelisivat maitaan suvereenisti.

Kustaa III määräsi, että hänen pojalleen opetettaisiin suomenkieli, koska hänestä oli määrä tulla myös Suomen kuningas (tai suuriruhtinas). Olisiko nyt aiheellista aloittaa myös Estellen kieliopinnot Kalmarin unionin vaatimuksia vastaaviksi?

Ilman halventavia piilomerkityksiä olen sitä mieltä, että myös Suomi kaipaisi monarkistista loistoa, edes vähän lievittämään synkeän arkista kansanluonnetta. Viihdettä tai ei, mutta sellaistakin tarvitaan. Ja kommentaattorit: olen enemmän kuin puoliksi vakavissani...

5 kommenttia:

  1. KR

    niin meillä vain vaivaisukkoja katsottavina! ;)
    Nyt en tarkoita Sinua.

    (http://www.vaivaisukot.fi/index.htm)
    Kerimäen seminaarissa Eero Huovinen muistutti opettajansa Tiililän parasta opetusta: lue ja tutki juuri niitä, jotka ovat eri näkökannalla kuin sinä.

    Niinhän Sinä teet: suvaitset, vaikka suoraan sanoisitkin.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Miten olisi käynyt, jos Kustaa Vaasan sotaretki olisi epäonnistunut ja Kustaa itse menettänyt päänsä Tukholman Vanhankaupungin torilla?

    Kristian II tunnetaan Tanskassa nimellä "den Gode", Hyvä. Ruukinmatruuna ei panisi lainkaan pahakseen, jos Skandinavian legitiimi hallitsija, Margareeta II (Oldenburg) olisi Suomen ja Islanninkin hallitsijana.

    Olemme pohtineet sitä, miten olisi käynyt, jos Eerik XIII Pommerilainen olisikin sotimisen sijaan suunnannut tarmonsa Grönlannin, Hellulandin ja Vinnlandin suuntaan. Millainen olisi skandinaavinen Kanada?

    VastaaPoista
  3. Saarijärven Kalmarin kylässä oli vielä ainakin 70-luvulla Union-huoltoasema. Siinä oli tavanomaista suurempi valomainos.

    Unionit muuttuivat sitten Nesteeksi. Olisimmeko nyt vähemmän nesteessä, jos Unionit tulisivat takaisin?

    VastaaPoista
  4. Ihminen kaipaa loistoa, ja harvasta asiasta sitä saa yhtä luontevasti kuin monarkiasta. Elämää ja maailmaa ei kukaan jaksaisi, jos se olisi silkkaa arkea. Monarkian suurin ongelma on hyvin tunnettu, kruunun periytyminen suvussa, mikä mahdollistaa täysin epäkelvot kruunupäät kuten Kalle Kustaan. Spektrin toisessa reunassa puolestaan on kaikin puolin lähes täydellinen Viktoria.

    Jos saisin tavata kenet tahansa maailmassa, valitsisin Elisabet II:n. Hänen tarmonsa ja uhrautuvaisuutensa on käsittämätöntä.

    VastaaPoista
  5. Timo, pääsääntöisesti huonot monarkit ovat vähemmän huonoja kuin huonot presidentit.

    Demokratia on juuri tästä syystä kaikkein vakainta kuningaskunnissa. Pääministerihän on joka tapauksessa maan varsinainen vallankäyttäjä, mutta valtionpään viran periytyminen suvussa merkitsee toisaalta valtavaa legitimiteettijatkumoa - ja toisaalta tasapainottavaa voimaa pääministerille.

    Mietitäänpä Belgiaa - ilman kuningasta se maa olisi hajonnut jo ajat sitten kahtia. Espanja samoin olisi jo ajat sitten pirstoutunut kolmeksi tai neljäksi valtioksi ilman yhdistävää voimaa, kuningasta.

    Kariav: se on siellä yhä, tosin nykyään Nesteen nimellä.

    VastaaPoista