Akaan Toijala, Hämeenlinnan Hauho

Yllä on Hauhon entinen vaakuna ja Akaan nykyinen, varsin onnistunut uusi vaakuna. Kun Akaa palasi takaisin kartalle, ja Toijala, Viiala ja Kylmäkoski jälleenyhdistyivät suurin piirtein vanhan Akaan kokoiseksi kunnaksi, alkoi tietysti heti puhe siitä, että tästedes olikin puhuttava Akaan Toijalasta ja Akaan Viialasta. 

Toista tunnettua Toijalaa ei Suomessa ole. Useimmat tietävät Toijalan sinä paikkana, jossa Tampereelta Helsinkiin ja Turkuun kulkevat junaradat haarautuvat. Miksi siis olisi nyt puhuttava Akaan Toijalasta, ja ketkä sellaista vaativat?

Hallintofriikit virkamiehet voivat näin vaatia. Samoinhan Häme-niminen seutu päättyy Pirkanmaa-nimisen seudun rajalle, vaikka molemmat ovat sitä samaa Hämettä Vanajan altaan eri puolilla. Kun puhutaan Hämeen linnavuoriketjuista, Pirkanmaan nykyään hallinnoimat linnavuoret puuttuvat kokonaan, se suurin mukaan luettuna, Rapola. Ennen onnetonta lääninrajaa kaikki kirjallisuus puhui ylimalkaan Hämeestä ja sen linnavuorista. Onneton tilanne, ja sitä pahentaa virkamiesten halu ja pakko pysyä vain oman hallintokunnan reviirillä, toisia häiritsemättä.

Kun se onneton lääninraja muutama kymmen vuotta sitten vedettiin Vanajanselän halki, mediassa ja kouluissa Pirkanmaalla alettiin vaientaa Hämeestä puhuvia. "Lapset, olemmeko me hämäläisiä?" "Eeeei!" "No keitä me sitten olemme?" "Piirkanmaalaisia!". Uutta identiteettiä ajettiin väenväkisin, ja lopulta kaikki johtui vain paisuvan Tampereen ähkytaudista, ja halusta saada oma maakunta, kun läänin pääkaupungiksi se ei Hämeenlinnan sijaan päässyt.

Samalla tavoin jotkut katsovat aiheelliseksi muuttaa ihmisten itseidentiteettiä, kun hallintorajoja muutetaan. Hallintorajathan eivät riipu paikallisista tottumuksista, vaan ne on asetettu ylhäältä päin joidenkin käytännön syitten takia.

Voisi arvella, että kaksoisnimen vaatijoiden joukossa ei juurikaan ole toijalaisia, noita hallintofriikkejä lukuunottamatta. Ehkä ulkopuolisia ja kuntaan muuttaneita. Jos Toijalalla nyt mainetta on, sen omiminen sopii heille hyvin, aivan historiasta riippumatta. Tynkä-Akaan Toijalan kirkonkylästä tehtiin kauppala vasta 1948, Toijalan nimellä. Vanha Akaa taas erosi Sääksmäestä omaksi kirkkopitäjäkseen 1400-luvun lopulla, ja vei mukanaan mm. Urjalan, joka kuntana on vielä itsenäinen. Hallintopiirit ovat vaihdelleet, mutta ikivanhat suurkylät ovat paikallaan, kaikkien tuntemina.

Jos siis tapahtuisi ihme, että Pälkäne, Urjala, Akaa ja Valkeakoski liitettäisiin yhteen, ja uusi suurkunta saisi jälleen Sääksmäen nimen, kuten historiallisesti olisi oikein, varsin harva vaatisi puhumaan Sääksmäen Urjalasta tai Sääksmäen Pälkäneestä. Urjala on Urjala ja Pälkäne on Pälkäne, ihan riippumatta siitä mitä virkamiesten papereissa lukee. Hallinnon aiheuttama paikallinen epämukavuuskin (kunnan virastojen sijainti) tulisi sähköisen tiedonvälityksen myötä vähenemään - jos niin halutaan.

En ole huomannut kenenkään vaatineen puhumista Hämeenlinnan Hauhosta, eikä sellaisessa olisikaan mitään järkeä. Eri asia on, miten hauholaisten käytännön virastoasiat hoituvat. Moni virkamies on asemassaan uransa huipulla, ja saattaa katsoa "hallintoalamaistensa" kyykyttämisen olevan itselleen kuuluva sporttelinkaltainen etu. Sellaisesta kyllä moni voisi kertoa tarinoita.