Wiener Nougat shakkihevosen tapaan

Minulla on pulma. Olen joutunut sellaisen pakkomielteen valtaan, että jos avaan Wiener-Nougat-rasian, minun on poimittava suklaapalat shakkihevosen liikkeen mukaisesti. Olen vielä vaikeuttanut asemaani määräämällä, että saan syödä kaikki palat jotka fuskaamatta kykenen shakkihevosen hypyillä saavuttamaan. Mutta jos joudun umpikujaan, minun on annettava loput palat muiden syötäviksi.

Aloitin oikealta ylhäältä, ja jo nyt neljän siirron jälkeen huomaan, että lähdin hölmöilemään keskustaan, enkä enää saa kaikkia oikean reunan paloja itselleni. Jos yritän, sinne jää pari palaa jäljelle, ja joudun vielä umpikujaan, niin että muille jää jopa enemmistö paloista. Ja se on kuohuttavan väärin.

Auttakaa minua!

Koska asun yksin, ja säännöt ovat minun tekemiäni, voin tietysti muuttaa niitä sen verran, että saan aloittaa uudestaan toisesta paikasta. Tämähän on humaania ja inhimillistä toimintaa: onhan ihmiselle annettava mahdollisuus korjata virheensä! Ja jos uusienkin yritysten jälkeen joku pala jää noukkimatta, ei niitä voi sinne ikuisiksi ajoiksi jättääkään, vaan ne on syötävä muina miehinä pois ennenkuin pilaantuvat.

Sairaskertomukseeni voisin vielä lisätä, että jos ratkaisen kuvaristikkoa, jokaisen uuden sanan on oltava ainakin yhden kirjaimen verran kiinni jo kirjoitetuissa sanoissa. On suuri häpeä, jos joudun umpikujaan, ja aloitan jostakin uudesta paikasta. Toisaalta olen kyllä huomannut, että kannan häpeäni miehekkäästi, ja poikkeustapauksissa saatan aloittaa uudelleen kolmannestakin paikasta. Eihän kukaan kuitenkaan huomaa, kun vien lehden ajoissa paperinkeräykseen.

Nämä pakkomielteet muistuttavat jo lapsuuden aikana syntyneitä. Jalkakäytävillä kulkiessa ei missään tapauksessa saa astua laattojen saumojen päälle, tai muuten tulee susi ja syö...