Helsingin katuja ja aukioita ennen ruuhkia

Tässä lisää isoisäni Walter Rydmanin (1880-1950) kuvia Helsingin keskustasta. Hän asui 1920-luvulta aina 30-luvun alkuun Wulffin talossa, jonka viereen nousi Stockmannin tavaratalo. Hän oli tuolloin fuusioinut perimänsä liikkeet Stockmann-konserniin, oli sen johtajistoa, kunnes lopulta kauppaneuvoksen arvon saaneena tuli sen toimitusjohtajaksi. Alla olevat kuvat ovat talon kolmannesta kerroksesta, eli n. 1920-luvun puolivälistä.

Alla on kuva katujuoksusta, jota johtaa TuUL:n pukuun sonnustautunut juoksija. Onko Nurmi vai joku muu, en tiedä. Toisena näyttäisi olevan HKV:n mies. Kun liikennettä ei juurikaan ole, Heikinkadun (nyk. Mannerheimintien) alkupää muodostaa melkoisen laajan nupukivin päällystetyn aukiosarjan. Ihmiset seisovat hartaan kunnioittavina, ja antavat juoksijasankareilleen tilaa. Takana vasemmalla jatkuva katu nimettiin Lönnrotinkaduksi vasta 1928, joten se kuvan aikaan oli vielä Antinkatu.

Tässä on pohjoinen Esplanadikatu Kauppatorin suuntaan katsottuna. Katu lienee kaksisuuntainen, autot ovat vielä vähemmistönä, ja väki kulkee niistä välittämättä miten kullekin vain sopii. Kiinnittäkääpä huomiota Svenska Teaternin kokoon! Sen eteen on syntynyt myös pieni aukio. Jota ei enää ole.

Tässä edelliskertaista hiukan myöhäisempi kuva Erottajan kulmasta. Liikenteen jälkiä näkyy lumessa kiitettävästi. Kaksi henkilöautoa raitioradan vierellä lienevät takseja. Isoisäni ei muuten omistanut missään vaiheessa autoa, mutta hänellä oli toki käytettävissään firman auto ja kuljettaja. Sotien jälkeen kesti todella kauan, ennenkuin autokauppa vapautui, ja myytävää alkoi olla. Sen vuoksi esimerkiksi isäni hankki ensimmäisen autonsa vain paria vuotta ennen minua.

Tässä on näkymä Turusta, Kaskenkatu - Aurakatu, taidemuseon vuori taustalla. Laania on liikenteelle, jota ei häiriöksi asti ole. Kuva on n. vuodelta 1905. jolloin isoisäni johti isänsä firman Turun osastoa.

Tässä on vertailun vuoksi kuva Tukholmasta, luultavasti aivan 20-luvun lopulta. Huomiota herättää joukkoliikenteen massiivinen osuus. Ihmiset kuljetettiin joukkoliikenteen keinoin, tavarat automobiilillä. Kuvan on saattanut ottaa joku isoisäni perheenjäsen.

Ja lisää vertailua: suurkaupunkien liikennetiheys oli toista. Tässä kuva joltain Pariisin bulevardilta vuonna 1902, kuva on verkosta:

Hyppy vuoteen 1942. Äitini ja pikkusiskoni ovat lähellä Agricolan kirkkoa Tehtaankadun länsipäässä. Sota-aikana yksityistä autoilua ei juuri ollut lainkaan, mutta kesti vielä reilut kolmattakymmentä vuotta, ennenkuin autojen määrä todella alkoi lisääntyä. (Kuva: Niilo Rydman)

Tässä kuvassa on Lauttasaaren vanha kaunis terässilta minun vuonna 1957 kuvaamanani. Riitti vielä hyvin tuolloiselle liikenteelle. Kaksitoista vuotta myöhemmin avattiin uusi, leveämpi silta. Se tuli tarpeeseen viereisestä moottotien sillasta huolimatta.

Ylisuureksi paisunut autokanta on muuttanut kaupunkia olennaisen paljon. Kadut ja aukiot ovat poissa jalankulkijoiden käytöstä, ja kaupunkitilan kokeminen on ratkaisevan erilaista kuin vielä 50 vuotta sitten.

Jatkan aiheesta vielä lisää.