Niitty ja sen Portti

Tätä huumorisivustolta lainattua kuvaa olen käyttänyt blogissa jo pari kertaa. "Olkaa hyvä ja sulkekaa portti" naurattaa kovin, kun aitaakaan ei kuvassa näy. Miksi käydä portista, kun sen ohikin voi mennä?

Ei se vaan ole niin. Kerronpa tarinan.

Oli kerran niitty, jonka laidalla nökötti kuvan kaltainen portti. Aitaa ei näkynyt missään. Muuan Ihminen sattui tulemaan portin tykö, ja ihmetteli asiaa kovin. Paikalle sattui myös muuan Viisas, joka huomasi tilanteen, ja sanoi Ihmiselle:

"Jos haluat käydä tuolla ihanalla niityllä, kehotan sinua kulkemaan portin kautta".

No, Ihminen sitä oudoksumaan. "Miksi kulkea portin kautta, kun pääsisi helpommin sen ohitse?"

Viisas sanoi: "Omapahan on asiasi. Mutta uskonpa silti, että joskus tulet huomaamaan eron."

Ihminen päätti seurata Viisaan neuvoa, ja kulki portin läpi. Niitty oli kaunis. Kedon kukat alkoivat jo kukkia, ja pian se hehkuisi täydessä loistossaan. Monenlaisia kirjavia perhosia lepatteli kukinnosta toiseen. Ihminen oli kovin tyytyväinen.

Paikalle oli sattumalta tullut Toinen ihminen, joka oli nähnyt tapahtuneen, ohitti portin ja sanoi:

"Onhan täällä kaunista, mutta eihän ole mitään järkeä nähdä ylimääräistä vaivaa tuon portin takia."

Seuraavana päivänä Ihminen ja se Toinen sattuivat niityn tienoille taas samaan aikaan. Ihminen päätti yhä käyttää porttia, se Toinen oikaisi portin ohi. "On täällä tosi kaunista", he nyökkäsivät toisilleen. Sama toistui monena päivänä sen jälkeenkin, ja niitty senkuin vain hehkui heinäkuun loistoaan. Eräänä päivänä se Toinen ei tullutkaan, sitä seuraavana taas tuli. Mutta hänen käyntinsä harvenivat harvenemistaan, kunnes häntä ei enää näkynyt.

Ihminen kävi niityllä päivittäin, ja seurasi kukkien lakastumista ja toisten aukeamista. Monesti hän epäröi portilla, mutta päätti aina lopulta kulkea sen kautta. Hänelle oli tullut siitä tapa, ja hän alkoi aavistaa Viisaan olleen oikeassa. Jos hän ei kulkisi portista, niitty olisi hänelle niinkuin mikä tahansa muukin niitty - olihan niitä sentään siellä täällä. Tämä Niitty oli erilainen kuin muut niityt juuri sen Portin vuoksi.

Tuli lopulta talvi, ja Ihminen hiihteli mielellään myös Niityn kautta. Niin hankalaa kuin se suksien ja kinosten vuoksi olikin, hän kulki yhä Portin kautta. Sitten tuli kevät ja uusi kesä, ja Ihminen kävi Niityllä niin usein kuin vain voi. "Maailmassa on paljon niittyjä, mutta vain yksi Niitty", hän mietti mielessään. 

Ja sitten kotona hän otti esiin kynän ja paperin, ja kirjoitti sille paperille tämän tarinan.